Olen hehkutellut täällä paria "itse tekemääni" juttua viime aikoina eli ituja ja räsymattoa. "Itse tekemääni" on lainausmerkeissä siksi, että osuuteni on totta puhuakseni ollut pieni. Olen ottanut jotain valmista, muokannut sitä vähän ja voilà, tunnen ylpeyttä lopputuloksesta, kuten olisin itse leikannut kuteet ja istunut kangaspuiden äärellä jokaisena vapaailtanani viikkojen ajan. Ja ne idut... minulla oli papuja ja laitoin ne veteen. Uskomatonta! Mikä liikeratojen sulavuus, mikä luontainen lahjakkuus veden valinnassa!
Olen paljon innostuneempi tästä kokoon parsimastani matosta (jolla istun nyt), kuin jos olisin ostanut saman maton kaupasta. Enkä ikinä edes harkitse ostavani kaupasta ituja. En ole poikkeuksellinen. Psykologiassa ja sitä kautta myös käyttäytymistaloustieteessä ihastus omiin tekeleisiin on tuttu juttu. Olemme ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaan ja sen mukana tulee arvostus. Rakastumme omiin tekeleisiimme. Ja mitä enemmän näemme vaivaa niiden eteen, sitä enemmän niitä arvostamme. Kunhan vain projekti ei ole niin hankala, ettei se tule ikinä valmiiksi!
Arvostusta on mitattu kysymällä sekä tekijältä että ulkopuolisilta, paljollako he ostaisivat valmiiksi saadun tuotteen. Tekijät ovat valmiita maksamaan omista tuotoksistaan huomattavasti suurempia summia kuin ulkopuoliset. Jos myisin tätä mattoa nyt, varmaan pyytäisin siitä useamman satasen, eikä kukaan ostaisi.
Ilmiö tunnetaan englanniksi nimellä "Ikea effect" tribuuttina Ikean itse koottaville huonekaluille. Suomenkielistä nimeä en ole kuullut, mutta miksipä se ei olisi Ikea-vaikutus.
Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka paljon pitää itse tehdä ennen kuin vaikutus alkaa. Omien esimerkkieni perusteella ei näköjään paljoa. Hauska tarina aiheesta sijoittuu 40-luvun lopun jenkkeihin. Kauppojen hyllyille ilmestyivät silloin valmiit leivontamixit (tiedättehän, "lisää vain vesi"). Kakkumixit eivät kuitenkaan ottaneet myydäkseen. Vikaa etsittiin ensin mausta, mutta sitten joku tajusi ottaa mixistä kuivatut kananmunat pois, jolloin käyttäjän piti itse lisätä joukkoon tuoreita. Kun mixien käytöstä tehtiin hankalampaa, ne alkoivat myydä. Aika järjenvastaista ja toisaalta täysin ymmärrettävää, sillä eihän kokki voi ottaa kunniaa kakusta, jos hän ei ole tehnyt siihen käytännössä mitään.
