Valoisa eteläsiipi on valmistunut. Auringossa kylpevää tilaa on tullut runsaat 2,6 neliötä lisää, mikä tekee Kerttuslan kesäasumisesta luksusta. Jo varhain keväällä kartanon emäntä voi nauttia lisätilan tuomasta mahdollisuudesta somistaa pihaa omin siemenkasvatuksineen, sillä nyt kasvit saavat sopivan lämpöisen kasvupaikain, jossa varttua tanakoiksi ja tuuheiksi eivätkä lasten jahtausleikit sisällä uhkaa enää pienten taimipoloisten tulevaisuutta.
Mutta miten tähän autuuden tilaan onkaan päästy?
Tilasin viime kesänä saksalaisesta nettikaupasta kasvihuoneen. Kopperon valinta oli tarkkaa, sillä suunnitelmissani tuo kasvimaan ja pihavajan välinen tila oli hahmottunut kasvihuoneunelmani paikaksi: Se on eteläinen seinusta, johon aurinko pääsee paistamaan lähes koko päivän. Tulevaisuudessa kuuminta päiväaurinkoa tulee varjostamaan viereinen omenapuu, mikä vähentää pahinta paahdetta ja parantaa kasvien selviämistä tekotropiikissaan. Lisänä pihavajan vieressä on kasteluveden keräyssäiliö, mikä mahdollistaa halutessa myös automaattikastelun asentamisen.
Euroopan nettikaupoista löytyi kaksi valmista seinänvieruskasvihuonetta, jotka sopivat tuohon tarjolla olevaan tilaan ja näistä vain toinen oli mahdollista tilata Suomeen, joten mallin heppoisuudesta huolimatta kasvihuonevoittaja oli helppo valita. Lasi-ikkunoita ei luvattu toimittaa, ne olisi pitänyt käydä noutamassa itse, joten kennolevyn hyvät kasvihuoneominaisuudet saivat korvissani entistä paremman kaiun: tottahan toki haluan lasia paremman lämmöneristävyyden sekä kasvien lehtien palamista estävän valon hajottamisen talon puolesta.
Alueen pohjalaatoitus valmistui reilu viikko sitten, minkä jälkeen alkoi itse kasvihuoneen kokoaminen. Mikä homma siinä olikaan!
Tekninen tuki päätti koota kasvihuoneen minun puolestani. Näin jälkikäteen kiittelen häntä suuresti moisesta uhrauksesta, vaikka pelkäänkin pahoin, että tämän jälkeen hän ei tee enää minkäänlaisia rakennuspuuhia - ikinä. Itse olin suunnitellut käyttäväni kesäni ensimmäisen viikon kyseiseen hommaan mutta epäilen, että kahden ensimmäisen rakennuspäivän jälkeen olisin napannut itselleni rauhoittumista varten seuraavan lennon kauas pois ja pyytänyt sukulaismiehiä kokoamaan kopin poissaollessani. Todennäköisesti lopputuloksena olisi ollut pitkästä tavarasta nikkaroitu ja viime kesän ikkunanvaihtoprojektin laseja hyödyntävä uusiokasvari. Varoitus siis kaikille: Ikea ei ole tehnyt valmiskasvihuoneiden kokoamisohjeita, joten jos työn valmistuttua kädessäsi on yhä nippu osia, joiden sijoituspaikkaa et tiedä, ota kuppi kahvia, pura kasvihuone taas kerran ja aloita alusta paremmalla onnella.
Mitä vaikeaa tuollaisen kopin kokoamisessa voi sitten olla? Kuvittelepa mielessäsi tilanne, jossa haluat tehdä vuoroväriset puuhelmet kaulakoruksi. Kasvihuoneenkokoamislogiikalla ohjeissa kehotetaan pujottamaan nauhaan ensin kaikki siniset helmet, sitten vihreät niiden väliin ja vielä lopuksi valkoiset. Tämän jälkeen sinulla on vielä paketissa sivellin ja maalipurkki, joiden käyttötarkoitusta joudut pohtimaan hyvän tovin, sillä sitä ei kerrota missään. Kyllä se sieltä vähin erin kuitenkin valkenee.
Samalla logiikalla ohjeiden viimeinen kohta oli asentaa yläkuvassa olevan oviliu'un päätyeste paikoilleen - luonnollisestihan sen voi ruuvata tuolta seinän puolelta paikoilleen. Samoin kopin katto piti koota ensin ja sen jälkeen liu'uttaa kattoluukku paikoilleen - ainoa ongelma oli, että levyjen tukirakenteet estävät tällaiset toimenpiteet. Useassa kohtaa myös ruuveja olisi pitänyt liu'uttaa ennakkoon paikoilleen ennen ensimmäisenkään osan kiinnittämistä toisiinsa. Mikäli ei halua keksiä kivoja niksipirkkaohjeita tilanteesta selviämiseksi, ainoa vaihtoehto on purkaa usein alkutekijöihinsä työn alla oleva kopin osa. Tässä vaiheessa lehmän hermot ja muutamat apukädet ovat todellakin paikalla.
Hyvänä puolena todettakoon, että innokkaat alkuopetuksen piirissä olijat pääsevät useaan kertaan tekemään ruuvausta: harjoitus tekee mestarin ja kolmannella kerralla he jo tietävät, miten päin ruuvi tulee juuri tähän kohtaan asettaa.
Kasvihuone tuli kuitenkin valmiiksi. Se on pultattu alustaansa niin hyvin kiinni, että toivomme myrskytuulten jäävän sille kakkoseksi. Junioreille on yritetty iskostaa mieleen, että parkourrata ei kulje kopin houkuttelevan viistokaton kautta pihavajan päälle, sillä kennolevyt irtoavat suhteellisen kevyesti uristaan. (Eivätkä ne muuten kestä iskuakaan, vaikka niin mainostetaan: lumikola teki heti pienen kolon oveen sen pintaan kolahtaessaan.) Toiveissa on kuitenkin, että jyrkkä katto liu'uttaa talven lumet alas sen verran nopeasti, että ohuet alumiinirimat eivät ehdi antaa periksi lumen painolle.
Kiitän suunnattomasti teknistä tukea osallistumisesta Perhon elämänlaadun kohentamiseen ja odottelen, että puutiinussa sulava lumi turvottaa sen osat tiiviiksi. Tuossa ovat nimittäin tonttimme viimeiset lumet, seuraava turvotusoperaatio tulee tehdä jo joko sadevedellä tai suoraan kaupungin vettä tuhlaten. Tästä eteenpäin meillä vietetään kasvukautta ja odotellaan sitä takatalvea, joka iskee vielä ainakin kerran ennen luvattua lämmintä alkukesää. Silloin piiloudun kuitenkin tuonne kasvihuoneeni sisään - untuvatakki päällä.