Penkki: Bauhaus, syreenin ja villiviinin taimet: Plantagen, kivet ja laatat: varastettu toisesta kukkapenkistä, lapsi: itse tehty.
Ennen kuin hieman vajaa vuosi sitten muutimme tänne, meillä ei ollut hajuakaan siitä, millaisen pihan haluamme. Kriteereitä taisi olla kolme:
- pihan täytyy voida olla aidattavissa
- pihalle täytyy mahtua pieni istuskelupaikka
- pihalle täytyy mahtua kanala.
Piha oli onneksi valmiiksi aidattu, istuskelupaikka löytyi ja kanalan tarhoineen sain syntympäivälahjaksi (miten niin oudot toiveet? tänä vuonna ajattelin toivoa lavallista hevosenkakkaa, en tiedä pääseekö näissä lahjatoivomuksissa tämän kummallisemmaksi?).
Lepopaikkoja ei kuitenkaan voi olla liikaa. Sellainen puuttui pihan lämpimämmältä puolelta. Sieltä, mihin aamuaurinko paistaa, missä olisi ihanteellista lukea lehteä ja hörppiä teetä kesäaamuna samalla kun lapsi kirmaa pitkin kiipeilytelineitä (nekin muuten löytyivät valmiina!).
Viime kesänä käytin muutaman illan siihen, että kannoin tiiliskiviä pihan laidalta kukkapenkin reunalta toiselle. Googlesta löytyneiden ohjeiden avulla tein kiveyksen mielestäni parhaalle istumapaikalle. Viereen istutin pari syreeniä ja taakse villiviinin. Kasvit ovat vielä polvenkorkuisia, mutta tämä paikka on juuri sopiva teenjuonnille heti, kun ulkona tarkenee ilman hanskoja.
Kesä, saat tulla.
