Auringonpaiste on saanut taas tämän wannabe-puutarhurin viherpeukalon kutiamaan. Kevät-messuilta ostetut kruunuvuokon mukulat olivat olleet sairastelun takia vedessä likoomassa jo himpun verran liian pitkään ja ne piti saada multaan. Torstai-illan viimeisinä hetkinä kurvasin Tarjoustalon pihaan ja kahmaisin mukaani muutaman orvokin taimen, jottei parveketta tarvitsisi koristaa muutamaksi kuukaudeksi pelkkää mustaa multaa sisältävillä ruukuilla.
Perjantaina oli siis aika iskeä sormet multaan. Mutta mites, kun mukana häärii pieni parivuotias, jonka nykyinen vakiolause on "saanko auttaa?". Muutama syvä zen-henkäys ja eikun hommiin.
Ensimmäinen askel oli pukeutua mätsääviin puutarhurointiasuihin.
Seuraava askel oli keksiä kaksivuotiaan käsiin sopivat ja multahommii soveltuvat käsineet. Kurarukkaset olisivat olleet hieman hankalat, joten onneksi muistin kaapissa lymyilevät, vanhentuneet kirurginhanskat kokoa 6. Se koko on minullekin hieman nafti, varsinkin hieman hapertumaan alkaneissa hanskoissa. Sormiin jäi aika paljon kasvunvaraa, mutta yllättävän hyvin ne ajoivat asiansa!
Kuvassa näkyy myös liian pitkään lilluneet vuokon mukulat. Saa nähdä nouseeko niistä mitään. Laitoin varmuuden vuoksi sekaan muutaman tuoreemman tapauksen.
Neiti sai itse (pienellä avustuksella) irrottaa taimet ruukuista ja asetella ne omalle paikalleen. Suurin "apu" oli kuitenkin mullan lappaminen ruukkuihin minun pidellessä taimia paikallaan. Siitä ei ole kuva-aineistoa, sillä kädet eivät yksinkertaisesti riittäneet enää kuvaamiseen. Pientä harmitusta aiheutti se, ettei kesäkukkamullasta saanut tehdä hiekkakakkuja.
"Miksei se irtoa? Tipu jo!"
Työnjohto valvoi operaatiota tarkasti lasin takana:
Melko pitkän aikaa neiti jaksoi keskittyä tekemiseensä, ja rauhassa irroittaa ja asetella taimia, lapioida ja tasoitella multaa ja järjestellä ruukkuja. Ja yllättävän hyvin äitikin sieti ohi menneet lapiolliset ja väärinpäin kipatut kukkaruukut. Olin levittänyt parvekkeen lattialle ison sanomalehden, joka normaalisti riittää minulle, mutta tällä kertaa siitä ei ollut kuin ensiavuksi. Noh, parvekkeen siivous oli joka tapauksessa edessä.
Taustalla näkyy ruukku, jonka etualalla on tähtisilmää ja taakse kasvaa toivottavasti joskus kruunuvuokkoa ja japaninihmekukkaa.
Jos ei hyvällä, niin sitten kaivamalla multa ulos taimen ympäriltä.
Orvokit ovat vielä melko pieniä taimia, mutta olen jo nyt tyytyväinen parvekkeen piristyneeseen ilmeeseen. Valitsin kasvit ja niiden värit ehkä puolessa minuutissa myymälän ollessa jo sulkeutumassa, enkä voisi tyytyväisempi olla. Vähän-sitä-sun-tätä-yhdistelmät näyttävät oikein suloiselta!
Pikkuisia reppanataimia vasta aloittamassa kukoistustaan. Toivottavasti saan pidettyä jaloleinikin hengissä edes kesään asti!
Jostain syystä tänä vuonna orvokki viehättää minua. Olen aiemmin pitänyt orvokkeja mitättömänä peruskukkana. Erityisesti näitä perinteisen kaksivärisiä olen ajatellut jotenkin tylsinä ja mummomaisina, mutta nyt nämä kiinnostavat paljon enemmän kuin yksiväriset. Miten kiehtovaa, että luonto osaa värittää nämä näin kauniisti monivärisiksi.
Näyttää kauniilta rikkirevityillä terälehdilläkin. Takana pinkki pelargonia. Mummokukka sekin.
Sitten vielä rautalangasta se koetinkivi-osuus. Alla olevassa kuvassa parvekkeemme pienen istutustuokion jälkeen. Noh, rapatessa roiskuu. Suunnitelmissani oli joka tapauksessa purkaa ja siivota lattialaatat, joten nyt siihen tuli viimeinen kimmoke. Nyt mullat on siivottu, laatat purettu, harjattu, pesty ja aseteltu takaisin yksi kerrallaan. Matto ja tyynytkin on pesty ja paraikaa kuivumassa. Nyt on siistiä ja viihtyisää, ai että! Kunnolliset ennen-jälkeen-kuvat sitten, kun noista ruukuista pilkistää jotain muutakin kuin pari pientä lehtitöyhtöä.
Lapsi oppii tekemällä, ja mielestäni on kivempaa tehdä jotain hyödyllistä ja hauskaa yhdessä kuin "opettaa" jotain - vaikka se tarkoittaisikin vähän suurempaa jälkien siivoamista. Lapset ovat kyllä yllättävän näppäriä ja kekseliäitä, kun siihen vain antaa mahdollisuuden. Ja jos sotkua tulee joka tapauksessa, ei kannata hermostua jos sitä tuleekin sitten vielä vähän enemmän kuin oli luullut.
Elämä on.
Useimmiten elämä on <3
Olen täällä blogissa kertonut aiemmin esimerkiksi niistä, kun olemme pikkuapulaisen kanssa leiponeet, tai käyneet pesemässä mattoja.