Hauskaa wappua! Jos kaikki menee niinkuin suunniteltu, me ajellaan nyt juuri fillareilla Balatonilla kohti viimeistä etappia. Sillä aikaa pieniä remppatunnelmia saaresta.
Ajelin sunnuntaina taas Kaislarannalle kohtaamaan projektin nimeltä seinä. Seinässä olevasta ylläristä kerroinkin jo täällä.
Googlella ja seinässä olevan liiman maahantuojalla/edustajalla ei ollut minulle mitään lohduttavaa kerrottavaa. Liima on niin elastista ja puun huokosiin menevää, että sen saaminen pois on postitiivisestikin sanottuna haastavaa. Google ja mun isän testit paljastivat kuitenkin, että Wurthin tiivisteenpoistospray tekee liimasta vauvaa ja sitä pystyisi lastalla saamaan vaikutusajan jälkeen pois. Sunnuntain missio oli siinä.
Sain aika paljon liimaa pois, mutta yksi seinä jäi kokonaan käsittelemättä, koska Wurthin ihmeaine loppui kesken. Ja seinään jäi silti tahmea kalvo. Kolme hirttä, noin 3 metriä seinää, 2 ja puoli pulloa tiivisteenpoistajaa, neljä tuntiä työtä. Melko tehokasta liimaa. Pahinta on se, että en voi vieläkään olla varma, onko seinä ikinä maalikelpoinen. Mutta pian sekin selviää.
Viikon aikana mun isä oli hionut lattian ja poistanut listat. Lattia on hiottu ainoastaan maalauskuntoon, eli lakkapinta pois. Naarmuja ja kolosia näkyy, mutta se ei haittaa. Hiominen on suoritettu pienellä käsikoneella. Kova homma, vaikka neliöitä ei paljon olekaan. Täydellinen sileä puupinta olisi vaatinut enemmän hiomista ja paremmat koneet. Niiden saaminen saareen olisi taas yksi vaihe lisää.
Katto oli saanut valkoisen maalin, samoin lattia. Lattia vasta kertaalleen ja samalla kun nyhväsin seinän kanssa, laitoin oksankolohin kittiä lattiaan. Tuleepahan tasainen siltä osin.
Listat ovat muuten hyvässä kunnossa ja materiaaliltaan puuta, joten ne maalataan. Mukavaa, että jotain vanhaa pystyy säästämään ja tuunaamaan.