Ystäväni pähkäili kerran, mitä voisi tehdä ostamastaan pätkästä Marimekon Taikamylly-kangasta. Minä rupesin heti ideoimaan tilkutonta tilkkutäkkiä. "En mä leikkais tätä, kun kuvio menis ihan hukkaan. Tikkaat kuule näitä kuvioita pitkin ja niistä tulee kolmiulotteisia!" Ystäväni tykkäsi ideasta mutta vaikutti kuitenkin siltä, ettei hän uskaltaltaisi projektiin ryhtyä. Aikaa kului. Loppuraskauteni aikoihin keksin, että voisin tehdä täkin ystäväni puolesta tupaantuliaislahjaksi, hän kun löysi kumppaneineen kivan kodin. Tarvikkeet hankittiin ja olin iloinen, että olisi tekemistä tiedossa viimeisiksi raskaiksi viikoiksi. Mutta sitten sattui tietenkin niin, että kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa Omppu päätti, että oli muhinut minussa tarpeeksi. Täkkitarvikkeet sen sijaan saivat muhia kaikessa rauhassa meikäläisen askartelukaapissa viime kuuhun saakka.
Jouduin tikkaamaan täkkiä ihan miljoonana lyhyenä hetkenä. Omppu yritti sabotoida vetämällä vanua irti ja yrittämällä syödä sitä. Jotenkin ihmeellisesti se pysyi aina kartalla siitä, missä täkki oli ja mistä asennosta siihen yltäisi tarttumaan. Täkistä kuitenkin tuli lopulta valmis - ja aika hieno! Keksin lisätä osaan kolmioista ja pienistä ympyröistä vanua, jotta ne nousevat pinnasta mukavasti esiin.
Kääntöpuoli on ruskea, ja tikit voisi halutessaan vaikka laskea. Jos olisi vaikka unensaantiongelmia.
PS. Kukahan muuten on tuonkin keksinyt, että asioita laskemalla tulisi muka paremmin uni? Minä ainakin keskityn kovasti, jos pitää laskea jotakin, mitä on oikein monta. Ja sitten minä sekoan laskuissa. Aloitan alusta ja keskityn entistä lujemmin. Pääsen viimein lopputulokseen ja päätän silti lasken vielä kerran ihan tarkistamisen vuoksi. Laksen ja lasken, ja tietenkin saan eri luvun. Tässä vaiheessa en suinkaan ole nukahtamis- vaan kiuhumispisteessä. Ja vihaisena en ainakaan voi nukkua.