Kuinka usein käy niin kuin elokuvissa konsanaan, että parhaiden ystävysten lasketut ajat ovat alle viikon päässä toisistaan? No, nyt kävi ja sen kunniaksi järjestimme ystäväni kanssa tuplababyshowerit! Sattuipa vielä niin sopivasti, että molemmilla heinäkuussa syntyviksi odotetaan pieniä poikia. Juhlien teeman valinta oli siten helppo: musta, valkoinen ja viikset, ovathan pojat tavallaan movemberin lapsia kumpainenkin.
Mustavalkoinen teema meinasi välillä karata hieman hormonihuuruisten juhlanjärjestäjien hyppysistä. Vieraiden juhlamekkojen lisäksi mustavalkoiseen stailattiin paitsi koristeet ja kattaus myös ruoka.
Kakussa maistui kookos, lime ja valkosuklaa.
Kasvissushia ja wasabiviikset.
Toisen odottajan koti tarjosi juhlille täydelliset puitteet, sillä sisustut sattui jo valmiiksi olemaan aika mustavalkoinen.
Sitruunan ja valkosuklaan makuiset minicupcaket katosivat tarjoiluvadilta yksi toisensa jälkeen. Valkosuklaamoussen ja lakuströsseleiden yhdistelmä olla aika koukuttava.
Mustia linssejä ja mozzarellaa salaattipedillä. Aloin jo epäillä, olenko keksinyt koko mustat linssit omasta päästäni, kun kauppa toisensa jälkeen möi ei-oota. Jostain syystä punaiset ja vihreät linssit ovat syrjäyttäneet mustat kanssasisarensa markettien ja Punnitse&Säästä -puotien hyllyillä. Nämä vaivalla löydetyt luomu belugalinssit olivat kyllä herkullisia.
Voitakinan kierteisiin kieputettiin kalamata -oliiveja, fetaa ja pippurituorejuustoa.
Viiksimaharouvat mustissa mekoissaan.
Jos sokerikiintiö ei tullut vielä täyteen kakusta ja cupcakeista, laku- ja sitruunamacaronsit viimeistelivät makeahampaan kolotuksen. Olen metsästänyt täydellisen lakutäytteen reseptiä viime syksystä lähtien, kun maistoin elämäni herkullisinta macaronia pienessä tunnelmallisessa kahvilassa Saltsjöbadenissa viime syksynä. Nyt oikeat komponentit intesiiviseen lakukokemukseen taisivat viimein löytyivät. Pastaväri sai macaronin pinnan kuplimaan uunissa kummasti, mutta se ei makua tai rakennetta haitanut.
Nimiä tuleville pojille ei vielä ole kummallakaan valmiina, joten vieraat pääsivät antamaan meille omat nimiehdotuksensa. Saa nähdä juhlitaanko loppukesästä pikku Hermannin tai Aleksanterin nimiäisiä. Kahvipöydässä vieraita piinattiin myös Kumpi Mutsi? -visailulla, jossa arvuuteltiin, kumman odotukseen eri ruokahimot, vaivat ja oikut paremmin sopivat.
Mutseja ja poikia lahjottiin upeasti ja monesta paketista löytyikin yhtenevät lahjat. Mutta vain toisen paketista paljastui molempien äitien metsästämä viiksibody. Molempien reaktio lahjaan oli vilpitön.
Tytön tädin tekemät ihastuttavat afrikankukka -hipot näyttävät vain odottavat pienien tahmakäsien mutistelua.
Kippis vielä kerran tulevalle kesälle, rakkaille ystäville ja yhteiselle odotukselle!