No niin. Vähän tässä kesti, mutta näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin istua hetken tässä koneella kuin tatti ja postata Adiinan rohkaisemana pipotutoriaalin.
Nythän on niin, että netti on hyviä pipontekovinkkejä väärällään, enkä missään nimessä aio kutsua omaani oikeimmaksi tai parhaimmaksi. Helppo se kyllä on. Tällä reseptillä saa aikaiseksi pipon, joka ei ole ihan päänmyötäinen, vaan sellaisen vähän enemmän pipolakki -tyyppisen, jonka lerputtavuutta voi säädellä näpsästi kaavan korkeutta vaihtelemalla.
Lopputulos riippuu aina käytetystä materiaalista. Yleensä tavallisen trikoopipon ympärysmitaksi annetaan päänympärys -2cm. Itselläni oli ensimmäistä kertaa pipo-ompelussa neulos, jonka joustavuudesta en ollut aivan varma, joten tein jätin miinusvaran pois, ja tein anoastaan pään ympäryksellä, mutta en lisännyt saumanvaroja. Muuten saumanvaraksi riittää hyvin vajaa sentti, n. 7-8 mm.
Aluksi mitataan pipon tulevan omistajan päänympärys, tai vaihtoehtoisesti mittailaan vanhaa sopivaa pipoa. Mitataan siis nuppi mittanauhalla siitä kohtaa, mihin pipon reunan toivotaan asettuvan.
Sitten piirretään kaavan. Kaavan piirtämiseen käytin lautasta, kynää, kaavapaperia ja viivotinta. Taustalla tylleröisen ja isänsä taiteluja.
Piirretään puolikkaan päänympäryksen mittainen (-2cm, materiaalista riippuen) suora viiva. Itse teen tässä n.50 cm päähän, joten viivan pituus on 25cm.
Sitten piirtelin pipon korkeuden. Eli tulee neliö, jonka sivut ovat puolikas pipoa ja pipon toivottu korkeus. Korkeuden voi mitata mittanauhalla, mutta itse olen onnistunut mutu-tuntumalla niin, että olen vähentänyt pituudesta n. 5-8cm, taas pipon mallista ja materiaalista riippuen. Tässä neliön koko on 25cm x 19cm.
Sitten pyöristetään. Tämänkin vetelen yleensä saksilla ihan fiilispohjalta, mutta varmemman lopputuloksen saa aikaan näin:
Eli tässä kohtaa lautanen astuu mukaan kuvaan. Ja näppärä tyyppihän käyttää harppia, mutta omani on hukassa.
Nythän pipon saa aikaiseksi ihan tällaisellakin puolipallolla. Tai vaikka sillä pelkällä perusneliöllä. Itselläni on tapana tehdä vähän muotoiltuja yksilöitä, joten kaavaan leikataan vielä muotolaskos. Keskeltä kupolia siis leikellään kiilamainen pala pois. Ja tässäkin on vaihtoehtoja. Omani on ylhäältä 4,5 cm ja kapenee kohti sitä linjaa, josta pipo alkaa pyöristyä. Alussa kolmion sivut ovat suorat, kärkeä kohden olen niitä vähän pyöristänyt. Jos haluat aivan takuuvarman munankuoren, pidät huolta siitä, että noiden "kolmioiden" huiput ovat 90 asteen kulmassa ja molemmat sivut pyöristyvä identtisesti. Mutta siis, ihan pyöreä tälläkin tulee, ei pelkoa neljän tuulen lakeista.
Tadatadattadaa, kaava on valmis!
Sitten leikellään.
Kuviollisessa kankaassa voi kuvioita vähän koittaa kohdistaa.
Koska kaava on puolikas, leikataan pipokappale taitteelta, kankaan oikeat puolet vastakkain.
Koska pipon alareunaan ei tule erillistä kaitaletta eikä tähän superhelppoon malliin tule vuoria, lisäsin pipon alareunaan taitevaran. Pipoahan voi jatkaa vaikka minkälaiseksi hiippapipoksi, parempi laittaa enemmän kuin vähemmän. Pois saa aina, lisää on vaikeampi laittaa.
Ja sitten ommellaan. Supernopea hurautus pipon alareunaan: taitetaan taitevara ensin kerran nurjalle. Sitten taitetaan näin aikaansaatu taite vielä oikealle. Ommellaan saumurilla niin, että terä leikkaa ainoastaan taitetta, siis sen yksinkertaista reumaa, ei pipoa. Vaikea selittään, enkä tiedä selventääkö kuva alla yhtään asiaa. Tämän voi muuten tehdä pipon sivusauman ja muotolaskosten ompelemisen jälkeen. Minä tein nyt ensin.
Sitten ompelin takasauman.
Ja lopuksi muotolaskoksen, eli pipon päälaen. Muotolaskokset siis taitetaan toisiaan vasten niin, että päälaesta tulee pyöreä, ei niin, että sinne tulee kolmion muotoinen kuoppa ☺
Ja nyt tilanteen pitäisi olla tämä:
Ai että puuhaarukka? Joo. Tämä neulos jousti muuten aika paljon joten miinusvara olisi ollut ihan mahdollinen, ja taitevaraa olisi saanut olla ehkä omaan makuuni sentti enemmän. Mutta kyllä tämä lapsen päässä menestyi, kerrankin sikäli oikean kokoinen, ettei pipo valunut koko ajan silmille. Ai miten niin äiti on mieltynyt lörppäpipoihin?
Puuhaarukka on kiireisen tupsuntekijän paras kaveri. Siis tietenkin huolellinen tupsuntekinä joko a) leikkelee ne renkulat pahvista ja kiertää narun siihen tai b) käyttää kaupoista ostettavissa olevia tupsuntekolaitetta. Minulla ei sellaista ole (vuoden turhake, ellei ole todellinen tupsumaakari, sanon minä), joten tartun puuhaarukkaan.
Lankaa kieputellaan vinhasti haarukkaan, ja kun sitä on tupsutekijän arviolta tarpeeksi, pujotetaan keskelle solmimislanka. Lankaa ei kannata kieputtaa haarukan ympärille turhan tiukkaan, vaan pakettiin voi sisälle jättää vaikka oman etusormensa. Langan löysyys helpottaa sitomista ja leikkaamista.
Kun kiristysnaru on sidottu, leikataan tupsun hapsut haarukan molemmilta puolilta. Kiinnitetään tupsu pipoon ja pistetään pipo päähän.
Jäikö ohjeesta jotain olennaista puuttumaan? Kysy, niin täydennetään!
Ja jahka joudan paremmin, teen vielä ne rusettipipo- ja lippapipotutoriaalitkin.