"Ei enää mitään asiaa töihin".
Sanat, joita en missään nimessä olisi halunnut kuulla vielä. Työskentelin vielä viime viikolla vaatimattomat 40-50h päätoimessani ja sen lisäksi 15h valmennustyössä. Varsinaisesti kotoilulle ei ole viimeiseen kymmeneen (?) vuoteen ole ollut aikaa. Olin varautunut aloittamaan äitiyslomani 12.6. ja nyt minut pakotetaan lepäämään ja aloittamaan kotoilu jo nyt. Tämä blogi syntyi etten piinaisi Facebook-ystäviäni viisi kertaa päivässä kaikilla huikeilla päivityksillä arjestani. On meinaa tylsää. Ja vaikeaa.
Päivä 1
"Ei tartte tehdä mitään, onpa kivaa!"
15min
"Mulla on tylsää!"
Päädyin Netflixin pariin. Jaksoin katsoa neljä jaksoa putkeen Orphan Blackiä ja sitten tuli nälkä. Onneksi mies oli käynyt kaupassa, en pysty edes kantamaan ostoskasseja, supistaa. Kaapista löytyi jauhelihaa, sipulia ja tomaattisosetta. Niistä saa kastikkeen. Lisukkeeksi pastaa.
"Onpas näppärää, tässä pastan mukana on mausteseos. Mä pystyn tähän!"
30 min
Keittiö ihan paskanen, lieteen palanut kiinni pastankeittovettä (miten se on edes mahdollista?!?), mutta lautanen edessä. Ensimmäinen haarukallinen mössöä......
Ensi kerralla tarkistan mitä mausteseosta laitan. Oli meinaa riittävästi chiliä.