Jouduin narraamaan ihan vaan vähäsen. Tai se oli ainakin tarkoitus.
Päiväkodilta kotiin laahautuminen tuntuu käyvän päivä päivältä hankalammaksi. Kumpikaan lapsista ei halua istua rattaiden kyydissä, minä huokailen syvään silmiä pyöritellen ja korvia vihlova "ÄITI ON TYHMÄ! KOTI ON IHAN TYHMÄ!" huuto raikaa ympäri Tamperetta.
Noooh. Sitten keksin Harvinaisten lintujen tarhan. Sieltä on karannut hyvinhyvinhyvinhyvinhyvin harvinaisia lintuja, ja linnut sattuvat pyörimään juuri meidän reitillämme. Sormikiikarit käteen ja lapset tähyilevät jännittyneinä taivaalle ja puihin. Jos sattuu näkemään karkurilinnun, pitää siitä ilmoittaa Harvinaisten lintujen tarhalle. Lintutarhalle pitää myös lähettää linnusta kuva ja tietenkin piirtää kartta havaintopaikasta. Menin myös älykkönä sanomaan, että ne lähettää sieltä lintutarhalta sitten jonkun palkinnon. MIKSI, OI MIKSI?
Tottahan toki lapset näki niitä lintuja! Soitettiin isille Harvinaisten lintujen tarhalle, ja piirrettiin kartta ja lintu. Nyt kirje vielä postiin ja palkintoa odottelemaan. Toivottavasti ne karanneet linnut saadaan äkkiä kiinni!