Eilen huomasin että pyörästäni on kumi tussuna. Luultavasti joku aivokääpiö oli puhkaissut renkaan, tuskinpa tuo muuten olisi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä itsekseen tyhjentynyt. Pumppasin sen täyteen ja elättelin toivoa että joku kiusanhenki olisi vain päästänyt ilmat renkaasta venttiilin kautta.
Maanantai-aamu ja hyyyvin lämmintä heti aamusta. Lähden polkemaan töihin. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen huomaan, että rengas on jo melkein tyhjä. Päätän kuitenkin sisukkaasti polkea töihin ja miettiä sitten mitä tehdä.
Onneksi vajaan kilometrin päässä töistä on pyöräliike, jossa luvataan korjata rengas puolessa tunnissa. Käyn siis lounaalla sillä aikaa kun rengas paikataan. Homma maksoi 18 euroa ja minulla on kotimatkalle ehjä polkupyörä.
Mitä taas mieheni olisi tehnyt: kuultuaan että kumi on tyhjä: hän ehdotti, että he hakisivat minut töistä. Pyörä olisi laitettu auton perään, käyty vartavasten kaupassa ostamassa uusi kumi ja rengas olisi korjattu illan aikana -jos olisi ehditty. Varsin todennäköistä olisi ollut, että se olisi sotkenut maanantai-illan läpsystä vaihto-urheilusuunnitelmat ja aiheuttanut muutamia kirosanoja ja jatkuvaa muistuttelua "se kumi on sitten pakko korjata tänään". Pahimmassa tapauksessa homma olisi jäänyt tekemättä ja huomenaamulla olisin joutunut tulemaan töihin autolla (missä kestää kauemmin kun pyöräillen). Rahaa olisi säästynyt ehkä kympin verran.
(Kuva canstockphoto.com)
Tänään polkaisen kotiin vähän aikaisemmin ja menen terassille köllöttelemään ilman stressiä pakko-tehdä-tämä-tänään. Olen siis teetättäjä.
Teetkö itse vai maksatko jollekin joka tekee puolestasi?