Ystävälläni oli turha ja yksinäinen Kaivo-pussilakana. Koska elän erityisen voimakasta Marimekko-kautta ja erityisen voimakasta luovuuden kautta, päätin rohkaista itseni tekemään vaatteen ihan itse. Vastahan oli se pesulappu esiin -päivä, jolloin pohdittiin vaatteen alkuperää ja sitä, että jokaisen tulisi valmistaa joskus edes yksi vaate, jotta näkee, kuinka paljon työvaiheita siinä on ja kuinka paljon aikaa niihin kuluu. Olenhan minä koulussa tietenkin joskus jotakin vaatetta ommellut, mutta en mitään käyttökelpoista. Muut vaatekokeiluni ovat olleet nukenvaatteita. Pussilakanasta riittää kangasta moneen projektiin, joten uskalsin kokeilla.
Katselin perusmekon kaavasta mallia, ja muutin ahtaan, pyöreän kaula-aukon venemalliseksi ja rintasauman niin, että sen alapuolelle tulee laskokset, jotka tekevät A-linjasta näkyvämmän ja mekosta väljemmän. Vähän kunnianhimoista tehdä muutoksia ominpäin ekaan mekkoon, mutta en halunnut ommella semmoistakaan mallia, jota ei varmasti tulisi pidettyä. Mekko on lakanakankaan ansiosta mukavan vilpoisa ja leikkaus jopa hauska. Saa nähdä, kehtaanko näyttäytyä mekossa kodin ulkopuolella. Jos en tässä, niin ehkä jo seuraavassa?
PS. Marimekon ihanat, isot kuviot vaativat asettelua. Monen kuosin sijoittelu on saanut minut ällistymään liikkeessä; ympyröityjä tissejä ja haaruksia riittää. Esimerkiksi Kaivo-kuosi on usein lätkäisty merkin omiin vaatteisiin ihan tasan keskelle, niin että se rajaa kantajastaan lumiukon, jolla on usein kaiken lisäksi pystysuuntainen ellipsi haarojen kohdalla. Uu.