Kun on kotona aikaa miettiä kaikkea oleellista, niin sain sitten pakkomielteen viiriäisenmuniin. Mulla oli pari entuudestaan, ja halusin niitä enemmän. Google, sieltää löytää kaikkea, kuten viiriäisenmunien myyjiä, esim. Ikaalisista eli n. 200 km päästä. Vähän yllättyneitä myyjät olivat ja sanoivat, että että eipä oo ennen Vaasasta asti tilattu, mutta pistetään menemään ja sanoivat, että saan tilata uudemmankin kerran jos tarvetta tulee. Hmm, nope. Tätä tilaamista edelsi siis kuitenkin kierros kaupungin suurimmissa marketeissa, mutta ei löytynyt viiriäismunia. (Myöhemmin kyllä kuulin, että yhdestä toisesta isosta marketista olisi saanut.)
Tänä aamuna meillä kokoontui sitten (suht) innokas askarteluryhmä. Mua ällötti se ajatus niiden tyhjentämisestä ja sanoin miehelleni, että nyt saat olla tukena, ylä- ja alamäissä jne. Google taas auttoi munien tyhjennysohjein. Reiät molempiin päihin ja puhaltamaan. Jotenkin ei innostanut ajatus puhaltaa se sisältö pois, tuli jotenkin mielikuva, että imaisisi sen suuhun, mutta hyvin se meni. Ei maistunut miltään, vähän hysteerisen hauskalta näytti, kun se litku sieltä tuli keltaisina klumppeina. Urhea mieheni in action:
Mies paistoi kahden munan pikkuisen munakkaan, hyvin samalta maistui, ehkä vähän tujummalta ja onhan siinä kolesterolia monta kertaa enemmän kuin kananmunassa. Mutta saipahan pienen kalliin suupalan, jonka olin meille hankkinut.
Niin ovat nättejä.
Google, hyvässä ja pahassa. Siellä on niin paljon turhaa tietoa, kuten esim. että viiriäisenmunia saa tilata toispuolelt Suomea. Nyt tarvin muuta ajateltavaa ja tehtävää :).
xx