Tein alkuviikosta uuniraparperia, ja seuraavana päivänä (kun uuniraparperit pääsi loppumaan) tein lopuista äidin mökkiraparpereista raparperikeittoa. Raparperikeitto oli mun ehdoton lapsuuden suosikki! Siitä tulee heti mieleen koulun päättyminen, kesäloman alku, aurinkoiset päivät, helle ja tietysti lapsuus - äidin raparperikeitto oli ihan parasta <3
Raparperikeiton tekeminen on helppoa ja nopeeta. Ensin vain paloitellaan raparperit (paksuimmat pitää myös kuoria), laitetaan ne veden kanssa kattilaan porisemaan. Keitellään pehmeiksi, lisätään sokeria oman tunnon mukaan ja suurustetaan perunajauholla. Perunajauhopurkin mukaan litraan menee noin kaksi ruokalusikallista pottujauhoja. Koska en ollut vaivautunut mittaamaan veden määrää, niin mun keitosta tuli melkein kiisseliä, melkein. Ai niin, meinasin tehdä kardinaalivirheen ton suurustamisen kanssa, mutta onneksi Mies (=kokki) näki touhuni ja ehti väliin: perunajauhoja ei voi (ei edes siivilällä) lisätä suoraan kuumaan keitokseen, vaan se pitää ensin sekoittaan pieneen tilkkaan kylmää vettä. Näin välttyy perunajauhokökkäräisiltä.
Täydellinen aamiainen.
Raparperikeitto on parhautta ihan sellaisenaan, kylmänä. Itse laitoin keittoa maitorahkan kaveriksi aamupalalla mustikoiden, mustaherukoiden, tuoreen nektariinin ja soijapapuhiutaleiden kaveriksi. Ei hassumpi aamun aloitus!
Ps. Nyt yritän kuumeisesti miettiä sanaa tai yhdyssanaa, jossa olisi neljä r-kirjainta kuten sanassa raparperiresepti. Aaarrhg :D