Varmasti kaikilla on niitä asioita, joita on tehnyt monesti mieli tehdä. Minä olen haaveillut betonitöistä. Nyt kun ajattelen asiaa, on hassua etten ole toteuttanut juttua jo aiemmin, koska hommassa ei ollut mitään hankalaa. Välillä kannattaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, esimerkiksi rautakauppaan ja kysyä rohkeasti neuvoa. Voi olla, että kaveri osaa siellä auttaa tai sitten saat ihan yhtä ymmällään olevan ihmisen vastaan. Sellaisen, joka ei ole kuullutkaan mahdollisuudesta valaa betonia ilman valumuotteja ja kuivumisaikojen sekä raaka-ainevalintojen perusteet menevätkin aivan uusiksi. Siis mukavuusalueen ulkopuolelle meni hänelläkin.
Päädyin ostamaan kaksi säkkiä betonia, à 25 kg. Kaksi säkkiä siksi, etten osannut päättää otanko hienojakoisempaa vai karkeampaa betonijauhetta. Molemmat osoittautuivat hyviksi, loppujen lopuksi ei valmiista töistä huomaa mikä materiaali on kyseessä. Yllättävintä projektissa oli se, että betoniainetta menee yllättävän paljon ja aikaa kului käsipelillä sekoitellen ja taputellen useampi tunti.
Tuotokset lepäilivät pressun alla kuivatellen viitisen päivää ja kuluneen viikonlopun ajan rapsuttelin lehtiruoteja ja naputtelin muotteja irti. Kaikkia valuja en vielä ehtinyt irroitella muoteistaan (siis en saanut niitä irti) mutta palaan aiheeseen myöhemmin, jos on jotain näytettävää. Muovisten muottien öljyäminen olisi voinut olla hieman huolellisempaa.
Astinlaattoihin laitoin raparperinlehtiä (Rheum rhabarbarum) ja kuunliljan lehtiä (Hosta Elegans), palan kanaverkkoa ja sopivan notkeaa betonimassaa. Näppituntuma oli sama kuin jauhojen määrän arvioiminen leipoessa, en mittaillut vaan kokeilin käsin vaivaamalla oikean koostumuksen.
Innostuin kokeilemaan myös ruukkuja ja muita eteen sattuneita, muoteiksi sopivia juttuja kuten hiekkamuotteja ja pieniä ämpäreitä. Yksi suosikeistani oli tämä betoninen linna. Maalaisiko vielä vai jättäiskö näin?
