En tiedä onko se tämä viileä kesäsää vai mikä, mutta taas on tehnyt hirveästi mieli tarttua puikkoihin. Edelleen keskeneräisen Pilven reunalla -neuleen paksut villalangat eivät niinkään houkuttele mutta kesäisen kevyet puuvillalangat kyllä. Suunnittelin hetken jo uusi neulomuksia, kunnes muistin, että minunhan piti opetella virkkaamaan. Virkkaushan sopii täydellisesti kesäpäiviin, pitkille mökkimatkoille ja kesälomareissuille.
Mietin, mikä kumma meni vikaan silloin viime kerralla. Kaikki? Valitsin langan pelkästään sävyn perusteella ja koitin virkata siitä jotain ilman suunnitelmaa ainoalla omistamallani virkkuukoukulla. Kutakuinkin järjetön lähtökohta saada mitään tehtyä.
Nyt marssin lankakauppaan ja löin faktat pöytään. Kerroin myyjälle, etten oikeastaan osaa virkata, mutta haluaisin virkata Virkkurin hienoja kuoseja, enkä tiedä mistä aloittaa. Myyjä auttoi minua valitsemaan oikeanlaiset langat, koukun ja kuvion. Haaveilin jo kolmioista ja siksakeista, mutta ihana myyjä palautti minut maanpinnalle. Hän neuvoi aloittamaan raidoista. Kun osaisin vaakaraitaa, voisin kokeilla pystyraitaa ja sen jälkeen haastavampia kuvioita.
Naurettavan yksinkertaista, mutta toimii. Minulla on kohta valmis meikkipussi täällä!
