Meillä on vanha pihakeinu, ihana, toimiva, mutta armottoman ruma.
Mietin jo talvella, että haluaisin uuden keinun tuohon pihalle. Sellaisen jonkun hauskan, jossa voisi istuskella ja nauttia ilta-auringosta. Selailin kuvastoja ja kauppojen nettisivuja, mutta kaikki mitä löysin, olivat jotenkin tylsiä. Toisaalta ihan tuhlaustahan se olisikin hankkia uusi keinu puhtaasti ulkonäöllisistä syistä, etenkin tässä elämäntilanteessa, kun olen hoitovapalla, eikä rahaa hirmuisesti törsättäväksi ole.
Voisikohan tuon keinun maalata?
Voihan sen, sen kun maalaa.
Tuumasta toimeen siis. Ensin hioin vähän pintoja karheammaksi, jotta maali tarttuu paremmin.
Sitten alkoikin sataa vettä ja innostuksekseni tyssäsi kuin seinään. Viikon verran keinu makasi pihalla levällään, kunnes Jykä kyllästyi katselemaan sitä (jes!), vaihtoi remppakamppeet päälle ja maalata hurautti keinun pariin kertaan.
Nyt meillä on silmiä kirvelevän hivelevän kaunis pihakeinu. Juuri sellainen kuin kuvittelinkin siitä tulevan.
On kyllä kirjaimellisesti koko pikkupihan "focal point".
Saanankin mielestä uusi kiikka on ihana.
Vaikka tädin sylissä saa kyllä parhaat vauhdit.
Kyllä kelpaa nyt päivää paistatella vanhassa uudessa kiikassa ihan Jykän ansiosta. Meikäläisellä prokkis olisi saattanut venyä ensi kesään...
Ai niin, keinun uudistaminen tuli maksamaan vähän reilun 50 euroa. Hiomapaperia meillä oli jo valmiina kotona.