Leivinuunin päällä oli ennen mielestäni aika ruma verho. Se näytti tunkkaiselta ja suorastaan pahanhajuiselta, sekä resuiselta koska se oli kangas koko leveydessään, ilman että sivuja olisi ommeltu siistimmiksi. Pohjaväri oli varmaankin aina ollutkin vaaleankeltainen, mutta minusta se näytti ihan siltä että se olisi joskus ollut valkoinen ja muuttunut keltaiseksi. Yäk, yäk ja yäk, en pitänyt verhosta.
Hirveän tarkkaan ja hartaasti mietin, että minkälaisen verhon tuohon haluaisin. Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että olohuoneen tapetteihin sopiva olisi paras vaihtoehto, sillä sitten ei tarvitse vaihtaa verhoa muiden verhojen mukaan, vaan se saisi olla koska se sopisikin tapettiin. Leivinuunin päässä olohuonetta tapetin kuviot ovat hopeisia, jotka näkyvät valoa vasten, keittiön päädyssä tummanharmaita. Ne näyttävät mielestäni koivuilta.
Eräänä päivänä sitten ihan vain aloin googlesta hakea koivukuvioista kangasta, sillä tämän kylän pienestä herttaisesta kangaskaupasta (jossa vierailen aina sillointällöin) ei sellaista sattunut löytymään.
Löysin tieni finlaysonin kesäalennusmyynteihin.
Löysin Kesäkuu-kankaan. Samaa kuin meidän häissä pöytäliinat! "Mikko, olisiko kiva jos tuohon verhoksi tulisi samaa kangasta kuin ne pöytäliinat meidän häissä..." ja Mikkohan innostui ajatuksesta. Sitten tökkäsikin siihen, eihän tätä ole enää verkkokaupassa saatavilla. Mutta hetkinen, äitini voisi tuoda tullessaan jos siellä olevassa myymälässä on... Facebookkiviestiä äidilleni linkin kera, tätä olisi saatava. Äiti oli päätynyt myyjän ehdotuksesta ostamaan valmiin pöytäliinan josta voisin ihan yhtälailla vehot ommella kuin kankaastakin, sai enemmän kangasta halvemmalla.
Sunnuntaina vihdoinkin ompelin verhot ja niistä tuli (omasta mielestäni, sekä Mikkon mielestä) aivan mahtavat.
Kangasta jäi vielä 70cm levyinen suikale, saa nähdä mitä siitä joskus vielä keksinkään.