Suhteeni autoihin on...miten sen nyt muotoilisi...ei täysin välinpitämätön mutta ei täysin kiinteäkään. Omassa autossa on tärkeää, että se on luotettava eikä jätä sähkövikojen tai muiden ongelmien takia tien päälle. Auton huoltoon ja kunnossapitoon olen asennoitunut mentaliteetilla, että minun täytyy vain huolehtia, että nelipyörä pääsee tarpeeksi usein pesuun ja määräajassa katsastukseen. Kaiken muun huoltoon liittyvän muistamisen, to do-listat ja tilpehöörit olen jättänyt luottavaisesti miehen ja tietenkin myös huoltofirman vastuulle. Ja hyvin tämä järjestely on toiminut. Ei siis ole ollut valittamista eikä moittimista.
Jos suhteeni nykyajan autoihin on jotain häilyvää välinpitämättömyyden ja välittämisen rajamailta, kiinnostukseni vanhoihin autoihin on aivan jotain muuta. Ihailen ja ihastelen niitä sekä olen jo pitkään halunnut omistaa sellaisen (tai toivonut miehen omistavan sellaisen). Ja jos ei muuta niin vähintään toivoisin joskus pääseväni sellaisen kyytiin ajelulle.
Tästä päästään kehnon aasin sillan kautta viime viikonloppuun, jolloin Billnäsin ruukissa järjestettiin perinne- ja antiikkipäivät. Tapahtuman lähellä sijaitsevalla Ruukkikirppiksellä oli samaan aikaan näytteillä joukko vanhoja autoja. Tietenkin askeleet suuntasivat myös sinne.
Ja seuraavanlaisia komistuksia siellä oli vastassa.
Ford Vedette Versailles, -56
Mercedes Benz, -64
Fiat 600, -72
Ford Anglia, -67
MG MGB Roadster, -63
BMW LS, -65
Vasemmalla: Opel Olympia Record, -56. Oikealla: Fiat 1100, -59.
Nämä viimeisen kuvan kaksi yksilöä olivat myynnissä ja ilmiselvästi jonkinlaista remonttia vailla.
(Voi huokauksien huokaus)
En seuraa, en. Mutta mielelläni ottaisin sinut kunnostettuna kesämenopeliksi.
:)