Täällä Helsingissä on nyt jo jonkin aikaa ollut "pyykit ei kuivu ikinä" -ilma, eli kuumaa ja kosteaa. Olemme yrittäneet kuivattaa pyykkejä sekä ulkona että sisällä, kostein ummehtuneen hajuisin tuloksin.
Minä en yksinkertaisesti voi sietää sellaista liian hitaasti kuivuneen pyykin löyhkää. Pakko pestä uudestaan sellaiset pyykit, jotka haisevat sille ööömmm ummehtuneelle. Me emme myöskään ole kuivausrumpuihmisiä. En ole koskaan sellaista halunnut, kun minusta tuntuu, että vaatteet kuluvat kuivausrumpua käytettäessä helpommin.
Olemme tässä päivän jos toisenkin kannelleet tuota pyykinkuivaustelinettä vuoroin sisään ja vuoroin ulos, ja meikäläinen on hysteerisenä nuuhkinut pyykkejä:
"Joo, nämä rupiaa ihan just löyhkäämään, jos ei saaha näitä heti kuiviks.""Voi paska, minun pittää nyt pestä tämä ja tämä ja tämä taas uuestaan.""No niin, nyt haisee jo koko kämppä niille räteille!"
Sanoisinko, että minulle alkoi kehittyä jo hyvää vauhtia kunnon pyykinkuivausneuroosi, kunnes eräänä kauniina päivänä hoksasin kokeilla tätä...
Lukitsin tuulettimen puhaltamaan suoraan pyykkitelineeseen, kun lähdimme kauppa- ym. asioille. Palatessamme pyykit olivat kuivia!
Jiihaa!!
Pörise, pörise tuuletin ja pyykkini kuivaksi puhku ja puhalla.