Koruja tehdessä pyrin noudattamaan muutamaa periaatetta. Haluan luoda jotakin kaunista ja materiaalin tulee jollakin tavoin olla yllätyksellinen. Kauneutta on yhtä lailla se, miltä koru näyttää mutta myös se, millainen tunnelma korusta välittyy, millaisen tunnetilan se saa aikaan tai millainen on se tarina, joka koruun sisältyy. Jälkimmäinen periaate tarkoittaa, että materiaalilla on takanaan jo elettyä elämää. Se on kenties saavuttanut päätepisteen sille alunperin annetussa muodossa. Käyttötarkoituksessaan siitä on tullut turha.
Kierrätysmateriaalista puhuttaessa kyse on usein roskasta, jätteestä, hukkatavarasta, ylimääräisestä romppeesta, vanhasta ja tarpeettomasta, romusta. Laajemmin ajateltuna kyse on siis ongelmasta, joka vaatii ratkaisun. Minulle ratkaisu on katsoa ongelmaa uudesta näkökulmasta ja sitä kautta yllättyä ja ilahduttaa. Ajattelen, että näennäisesti hyödytön ja joutava on mahdollisuus, joka haastaa tutkimaan tarkemmin ja löytämään uutta.
Ensimmäinen blogissani esittelemä koruni on Malva, jonka esikuva kukkii parhaillaan puutarhan uumenissa, kellarin kupeessa. Tyhjä shampoopullo sai uuden mahdollisuuden kaulakoruna. Roskapussin pohjalle jäivät kaipaamaan mm. tyhjä raejuustopurkki ja nippu ostoskuitteja.
