Hellurei ja pahoitteluni, että tällä palstalla on ollut viime aikoina hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla, mutta kaikenlaista on taas sattunut ja tapahtunut. Nyt kuitenkin asiat ovat taas normalisoitumassa ja paljastan teille yhden suurimmista syistä edellämainittuu hiljaiseloon (eikä se tällä kertaa ole valtava raskausvatsani, kuten viime heinäkuussa).
Ihan just.
Nyt.
Tsadaa!
Meidän vaari meni ja rakensi mökillemme tytöille ikioman Muumitalon. Huhhuh! Siitä seurasi luonnollisesti se, että kahden päivän pikavisiittimme venyi kymmenen päivän mittaiseksi.... ja nyt kahden kaupunkipäivän jälkeen olemme jälleen suuntaamassa takaisin näihin maisemiin toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi.
Tällä kertaa otan kuitenkin tietokoneeni mukaan ja puran kameran kuvasaldoa tänne aktiivisesti. Edellisen viikonloppureissun aikana kannettavani oli jo toistamiseen parin vuoden sisällä hakemassa vähän vakuutusyhtiön kustantamaa tehohoitoa Mcaressa.. ei siitä sen enempää.
Tytöt, tai siis Kukka, on ollut aivan rakastunut Muumitaloonsa ja on viettänyt siellä leikkien koko valveillaoloaikansa. Ruokakin on maistunut poikkeuksellisen hyvin, kun itse Niiskuneiti on saanut syödä sen omalla punaisella tuolillaan.
Vielä tänä kesänä Muumitalon yläkerran luukku pysyy turvallisuussyistä visusti kiinni. Onpahan ensi vuodeksi taas jotain uutta ja kiinnostavaa.