Kirjoitin aikaisemmin löytämästäni puuarkusta jonka tarkoituksena on löytää paikkansa meidän olohuoneen sohvapöytänä. Itselläni oli ajatuksena että kunhan sen nyt joskus valmiiksi saa niin sehän riittää. Maanantaina lähdetiin perheen kanssa omille vanhemmilleni ihan sitä varten että alan jo hioa maalipintaa pois. Lennu lupautui olemaan A:n kanssa että saan touhuta rauhassa projektini kanssa. Maalipinta osoittautuikin paljon sitkeämmäksi mitä osasin odottaa. Normaalilla hiomakoneella johon tulee hiekkapaperi ei maalipintaa saanut kuin hieman vaaleammaksi. Kannen hionta onnistui hieman paremmin koska siinä ei maalia juuri ollutkaan, mutta muuten koko hiekkapaperilla käsittely oli yhtä tyhjän kanssa. En edes päässyt kunnolla alkuun kun jo isäni ja Lennu ottivat tilanteen haltuun ja homma menikin sitten niin että minä hoitelin A:ta ja miehet arkkua.
(Kuva otettu maanantaina. Metalliosia ei vielä ole hiottu).
Pakko myöntää että arkun entisöinti ei varmasti olisi edennyt näinkään pitkälle jos itsekseni olisin sen kanssa touhunnut. Metalliosat puhdistettiin soodapuhaltimen avulla (niinpä! Kaikkia työkaluja sitä isältä löytyykin.) ja loput maalit saatiin pois maalinpoistoaineella ja kuumailmapuhaltimen yhteistyöllä. En tiedä oliko sillä merkitystä miksei maali lähtenyt yhtään helpommin, että tuon oranssin maalin alla oli vielä vihertävää maalia.
Keskiviikkona Lennu jatkoi projektia siten että hioi metalliosat metalliharjalla jotta niistä tulee sileämmät. Itse olin sitä mieltä, että arkun sisäosalle ei tarvitsisi tehdä mitään, koska eihän se ulospäin näy. No, miehet kun työhönsä ryhtyy niin eihän siinä mitään puolitiehen jätetä. Lennu veteli sitten sisäpuolenkin maalinpoistoaineella. Ajatuksena olisi sisäpinta vuorata jollain, joko kankaalla tai nahalla. Siksi en ihan ymmärräkään tätä maalin poistamista. Mutta saahan sen tehdä! Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Hionnan jälkeen pintaan laitetaan vielä pellavaöljy. Lisää kuvia myöhemmin!