Pitäähän työpaikankin työpöydällä olla kynille oma paikka. Yhtenä iltana päätin sen ennen nukkumaanmenoa tempaista. Lasinen kurkkupurkki, virkkuukoukku ja vähän lankaa. Ihan on minuuteissa muodikas liukuväri.
PS. Huomaattehan mun lohenpunaisen paperikoteloni? Se on jonkun professorin vanha. Eräs ihana toimistosihteeri jakoi tämän kyseisen herran tarpeettomiksi jääneitä mappeja ja kansioita ja muovitaskuja, ja minä bongasin heti tämän ällöttävän mutta maailman hienoimman yksilön. Se on vähän niin kuin terveyskengän ja Alvar Aallon salattu lapsi. Tulen suorastaan onnelliseksi sitä katsellessani. Siinä on vain sitä jotain!