"Ne kamalat helteet" menivät ja jättivät jälkeensä siedettävämmät sääolot. Paitsi että ulkonahan sataa jatkuvasti, eihän sinne viitsi edelleenkään mennä... Ompahan syytä pysytellä sisällä.
Eilen aurinkokin paistoi iltapäivällä ja oli syöksyttävä pihalle. Koska omakotitalossa on aina tekemistä, en voinut istua nurmikolla ja valitella tylsyyttä vaan otin tehtäväkseni kitkeä nokkosia. Olihan siitä itsellenikin suuri hyöty, vadelmapuskan piikkeihin on huomattavasti kivempaa sukeltaa kun ei ole pelkoa nokkosten polttelusta. Ajatukseni oli poimia vadelmia tällä kertaa muualle kuin suuhun että saan piirakan leivottua... No eipä niitä ollut tarpeeksi, tai olisi ehkä ollutkin jos osa ei olisi jo ollut pusikossa liian kauan ja sitämyötä mennyt huonoksi. Siellä ne pomitut nyt odottavat jääkaapissa että puskiin kypsyisi lisää vattuja, tahdon sen vadelmapiirakan.
Kuvat otettu kerran aikaisemmin kun poimin vadelmia vain suuhuni.
Ompelusta olen päässyt innostumaan ihan kunnolla kun on saanut mököttää sisällä. Allulle on tehtynä useita housuja ja yksin body, Papulle nyt housut ja kaksi kolitsipaitaa. Yhden aivan ihanan pitkähihaisen trikoopaidankin tein, mutta onnistuin sössimään hihat liian kapeiksi ja se odottaa nyt hihattomana sitä, että keksin jostain kangasta josta tehdä siihen uudet hihat. Harmittaa aika paljon hihojen kanssa epäonnistuminen, mutta eiköhän siitä ihan hyvä tule erilaisillakin hihoilla. Sellaisia paitoja näkee kuitenkin aika paljon käsityöblogeissa. Pakko kuitenkin päästä esittelemään kangasta, tässä loppukankaasta Allulle tehdyt 56cm housut. Jos olisin sovittanut Papun paitaa ennenkuin käytän lopun kankaan, olisin toki voinut tehdä siitä vielä t-paidan jossa on samanlaiset hihat kuin muukin paita, mutta toisaalta nuo housut ovat kyllä niin suloiset ettei harmita se, että ne tuli tehtyä.
Kangas: Lillestroff - Ketun elämää
Tänään tein paljon onnistuneemman paidan, otin nimittäin mallia aivan eri paidasta kuin viimeksi ja jätin hihoihin vähän enemmän saumavaraa. Kun pääsee käsiksi näin älyttömän kauniisiin kankaisiin, ei tarvitse tehdä mitään monimutkaista kun lopputulos on aivan ihana yksinkertaisemmissakin jutuissa. Kyse oli tälläkertaa Paapiin Raksu-koira kolitsista, jota hankin Pehemiältä. Vähän tässä vapaaehtoisesti mainostan, kun tuli niin hirveän hyvä mieli kun huomasin kangasta paloitellessani että minun 50cm kangasta olikin 57cm. Mäyräkoirat oli korkeussuunnassa jätetty kokonaisiksi.
Papusta olisin halunnut ottaa kuvia kun hän on mäyräkoirapaidassa ja leikkii Brion perässävedettävällä mäyräkoiralla. Olisin halunnut.
Ainoa otos jossa mäyräkoiran tunnistaa mäyräkoiraksi ja Papu ei katso poispäin kamerasta tai ilmeile.
Sain kuitenkin otettua Papusta mäyräkoirapaidassa ihan suht. edustavia otoksia. Ainoa vika on se, että kaula-aukko näyttää aaltoilevalta. Se asia onneksi korjaantuu kun paitaa pestään.
Mennyt tämä pienen pojan äidin elämä ihan ompelemiseksi tosiaankin, mutta luvassa on lähipäivinä taas katsaus siihen mitä Papu nykyään osaa, kun hän "täyttääkin" jo 1v 9kk.
Raskauskuulumisia senverran, että painoni meni jo toisen kerran uudelle kymmenelle tämän raskauden aikana ja painan jo yli 60kg. Allu voi oikein hyvin ja potkii kipeästi kovasti, minä olen aika tuskainen mahani kanssa enkä enää halua nostaa jos jotain tipahtaa lattialle. Kenkien laittokin alkaa olla melkoisen tympeää hommaa ja sen kunniaksi olen viimeaikoina käyttänyt "varvasläpsyjä" ja kumisaappaita.