Olen jo vuosia haaveillut takista. Sellaisesta takista, joka olisi juuri sellainen kuin minä itse haluan. Koska minulla on, yrityksistäni huolimatta, ompelukoneiden kanssa puhdas vihasuhde, takin itse ompeleminen on pois laskuista. Netissä on joitakin yrityksiä, jotka ompelevat takkeja asiakkaan toiveiden mukaan, mutta se hinta... Huh. Toki ymmärrän aivan täysin miten suuri työ vuorellisen takin tekemisessä on ja mieluusti pulittaisinkin vaadittavan summan tekijälle, mikäli minulla olisi niin paljon ylimääräistä rahaa. Nykyisellä kotihoidon tuella ja satunnaisilla keikkatöillä, ei paljoa takkeja tilailla.
Mutta kun jotakin oikein kovasti toivoo, saattaa toive jopa toteutua. Minun elämääni asteli Ella F, Siperian Ella-blogista. Hänen kätösistään syntyy vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Kuten tämäkin, syksyn KAUNEIN takki.
(Mamma on näköjään vetänyt huivin vetskarin väliin...)
Kankaan löysin Fidasta jo aikoja sitten. Oli ilmeisesti vanha verho, maksoin verhon pätkästä 4,5 euroa. Se oli pikkuisen liian lyhyt, mutta Ella taikoi lisää kangasta verhon käänteistä ja sai sen juuri ja juuri riittämään. Pienet painaumat näkyy helmassa, mutta sehän vain kertoo kankaan tarinaa.
Taskujen koristeet, vuori ja vetskari löytyi meidän bloggaajamammojen elokuiselta Tallinnan reissultamme.
TATTADAA!! Katsokaa ja ihailkaa, saa ihan vapaasti myös kadehtia. Minäkin olen vähän kateellinen itselleni tästä ihanuudesta.
Nyt saa syksy tulla ihan rauhassa. Ei masenna meikäläistä enään, kun tämä päällä hipsuttelee. Voi tätä onnen määrää! Kiitos ihana Ella F!!
