Vierailtiin viime viikolla mun vanhempien luona ja meitä hemmoteltiin omenoilla. Isän kanssa keitettiin kolme maijallista omenoita ja tehtiin niistä omenasosetta. Sitä tuli noin 1,5 ämpärillistä: vähän vietiin siskolle ja loput kotona pakkaseen. Se on niin ihanaa aamupuuron päällä.
Mukaan saatiin myös omenoita: lohkoina pakkaseen, kuivaukseen ja tietenkin omenahyvvään. Opin sanan lapsena kahdella v:llä ja siten sen myös kirjoitan. Siinä ei ole mitään salaisia ainesosia: omenoita, voita, kaurhiutaleita ja fariinisokeria. Vaniljakastikekin on pussitavaraa. Ja niin älyttömän hyvää. Puistossa eräs äiti kyllä väitti, että kymmenennen kerran samana syksynä ei enää maistu yhtä hyvältä. En tiedä uskoisiko.
