Makaan tässä sanat pääni ympärillä

Toi Lilyn kategoriavalikko on selvästi tehty jotakuta muuta kuin minua varten. Valitsin itseironisen nerokkaasti kategoriaksi päivän tyyli.
Olen kyllä lukenut muotiblogeja ja monet niistä ovat virkistävää luettavaa (syvällä minussa asuu kumminkin ihan nätti tyttö). Päivän tyyli olkoon seuraava: makaan sohvalla oranssinruskeaan pyyhkeeseen pukeutuneena. Käsivarteni ovat märät, tukkani on solmussa ja likainen, vaikka tulin äsken saunasta. Hiukseni ovat sitä lajia, että märkänä kohdatessaan tyynyn ne vaihtavat heti suuntaa, joten ajattelin, että samapa tuo. Homssu, mikä homssu, pesen tukkani aamulla jos joku näkemistäni kaipaa.
Makaan tässä sohvalla sanat pääni ympärillä. En edes viitsi ojentaa käsiäni, sillä käsikirjoituksen neljä -tai viisikymmentätuhatta sanaa odottavat nekin huomiotani. Vahvasti olen viime viikkoina niitä kutistanut, kyseenalaistanut miksi hitossa.
Vastaus on tietysti rakkaudesta, mikä on täysin omanapainen valinta. Jonkun, edes jonkun asian tässä maailmassa on pyörittävä oman napani ympärillä ja pyrittävä sieltä edes jotenkin maailmaa kohti. L'amour. -Ha.
Mietin eilen kuuntelisinko musiikkia, kyselinkin eilen Facebookissa ehdotuksia sanan- ja tunnelmankaipuuseeni, mutta en vain ole saanut sitä päälle. Vika on siinä, että kun käsikirjoitus tulee tietyn matkansa päähän, pitäisi myöntää, että se (kaikessa epätäydellisyydessään) on valmis, tähän musta on. Mutta siihen myöntämiseen ei. Niinpä näpertelen tavujen, pilkkujen ja pisteiden parissa siitä pelosta, että tämä pitäisi oikeasti nyt näyttää jollekin. Tunne syvenee kirja kirjalta.
Rakastan tarinaani. Ja saatana, kyseenalaistan sen aina. Koko ajan, joka hetki.
Pitäisikö vielä olla joku koukku, kohosta puhumattakaan? Pysyykö se pinnalla? Ja kuka sen nyt lukisi, markan maksaisi ja antaisi mulle kellukkeet seuraavaa epätoivon saareketta kohti.
Koska minusta tulee oikea kirjailija. Sellainen, joka ei kyseenalaista kahvin kanssa otettua pullaa joka hetki, että onks mulla hei tähän oikeus.
Rump rump rellaa. Otan tatuoinnin heti, kun keksin hyvän lauseen, pidän huolen, ettei se ole imusolmukkeiden kohdalla. Jos virtaus pysyisi.