Asia, joka itselläni muistuu mieleen lapsuuden syksyitä on ehdottomasti omenoiden kypsyminen ja niiden mehustus. Tänään omat tytöt pääsivät keräämään omenoita isoäitini pihalta ja huomenna ne viedään tuoremehuasemalle. Tarkoitus oli jo tänään mutta läheisimmällä tuoremehuasemalla vapaita aikoja oli vasta kuukauden päästä joten omenat pääsivätkin hieman pidemmälle reissulle asemalle, jossa ei ole ajanvarausta.
Puut ovat yli 50 vuotta vanhoja ja tuottavat edelleen paljon omenoita, kuulemma tänä vuonna lähenneltiin ennätysvuosia. Tytöt pääsivät myös syömään viimeiset viinimarjat ja vadelmat mummin pensaista tältä vuodelta. Uudemmmissa taloissa ei juuri tunnun näkevän tälläisiä hyötypuutarhojaa kuin 50 -luvun rintamamiestaloissa. Uusi talo tälläisellä puutarhalla olis kyllä mun mieleen. Vielä pitää hetki odottaa kun meidän omenapuu pääsee näihin mittoihin.
