Mietin synttärikakkua kauan, mutta päädyin lopulta siihen, että kakun pitää olla ensisijaisesti hyvänmakuinen ja että yksi söpö koriste riittää. Hyvä puoli tässä pläänissä oli myös se, että kakun idea näkyy viimeiseen palaan asti; tietyn jutun muotoiset kakut menettävät hahmonsa pala palalta. Tipukeksien ja mokkaleijonien joukkoon pääsi norsu. Valitsin sen, koska se oli helppo muovata kun en ole aiemmin kauheasti syötäviä asioita muovaillut. Käytin minulle ennalta tuntematonta vaahtokarkinmakuista sokerimassaa. Sen muovailu olikin vähän hankalaa, koska sitä ei saa siliämään vedenkään kanssa. Värjäsin sen siniseksi, ja sekin saattoi vaikuttaa käsiteltävyyteen. Lopputuloksen tunnistaa varmaan kuitenkin norsuksi, ja se on pääasia. Tein silmät sinisestä koristegeelistä, kiillosta tuli mukavan eloisa efekti.
Kakussa on mantelimassapohja (taikinaan vatkataan aimo annos mantelimassaa). Se on tavallista pohjaa jämäkämpi ja huomattavasti herkullisemman makuinen. Välissä on vaniljamoussea, vadelmahilloa ja tuoreita vadelmia. Päällä on ykköskynttilä, se oli aivan pakollinen. Kermankin värjäsin vaaleansiniseksi. Laidoilla on koripunospursotus (ensimmäiseni, ei siis mitenkään täydellinen) ja päällä aaltoja, joiden lomassa kulkee myös koristegeelivana. Vadelmien väri ei kyllä sovi kakkuun, mutta laitoin silti loput vadelmat kakun päälle. Ne nimittäin maistuivat todella hyvältä. Manteli ja vadelma ovat muutenkin ihana pari.
Kuvan kulmassa näkyy myös kotitekoinen focaccia, jossa maistuivat kirsikkatomaatit, oliivit, rosmariini ja himalajan vaaleanpunainen vuorisuola sekä havaijilainen punainen suola.
Omppu sai ekaa kertaa ihan SYÖDÄ kakkua. Hänelle leikattiin oma pala, jonka hän sai syödä käsin (ja kyllä maistuikin!). Lapsille laitoimme kuitenkin myös ihan oman buffan, jossa sokeri ja suola olivat minimissä. Tarjolla oli viinirypäleitä, mustikoita, vadelmia, vesimelonia, raejuustoa, maissinaksuja, Talk-muruja ja omenamehuhyytelökuutioita.