Jossain määrinhän tuo taivaalta leijaillut (vaakaviistosta piiskannut) räntäsade pääsi yllättämään. Näin siitä huolimatta, että erinäiset mediat informoivat asiasta hyvissä ajoin ja kirkuvin otsikoin. Silti en osannut ajatella, että pihalla olisi jotain, joka olisi kaivannut silmäyksen tai kaksi ennen sateen alkua ja sen lisäksi vielä minut viereensä kukkasaksieni kanssa.
Raaskin hakea kesäkukkia maljakkoon vasta, kun räntä peitti ne alleen. Onneksi meillä lämpötila ei ole laskenut kuin hipaisun verran alle jäätymispisteen, joten kesäkurpitsaa ja basilikaa lukuun ottamatta kasvit eivät ole olleet moksiskaan äkkiseltään ilmaantuneesta etutalvesta. Toiveikkaana jätin suosikkikukkani yhä edelleen kasvamaan kukkapenkkeihin, sillä odottelen leutoa lokakuuta ja mustaa marraskuuta. Poistetaan kesäkukat vasta, kun talvi pakottaa laittamaan kasvattelut tauolle.
Daaliat ovat mahtavia leikkokukkia. Kasvatin niitä ensimmäistä kertaa ja pihakukkina en ole niin kovin otettu niiden muodosta mutta kimpun säväyttäjinä ne ovat huikaisevia. Muutama vauvan pään kokoinen pallo kimpun perustaksi, sekaan naksaisuja tupakasta ja leijonankidasta sekä kaveriksi vielä peikonlehti ja muutama marja-aronian oksa - olen otettu. Koetin tehdä asetelmasta rennosti notkuvaa näytöstä, jota voi katsella puolelta jos toiseltakin.
Aion ottaa daalian juurakot talveksi viileään autotalliin ja laittaa ne taas ensi keväänä multaan, sen verran olen otettu tästä olohuoneen kaunistajasta. Odottelen nyt kuitenkin ensin rauhassa, josko keli vielä lämpenisi ja saisin muutaman pallon lisää koristamaan sisätiloja.
