Hei, me olemme Heli, Kirsti ja Liisa.
Osasin!-blogin tarkoitus on toimia inspiraationa meille itsellemme ja toivottavasti myös teille lukijoille. Punaisena lankana on aina kuukauden vaihteessa vuorotellen heitetty haaste, jonka puitteissa jokainen kirjoittaja toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Tulokset esitellään omaan tahtiin kuukauden mittaan. Myös ne ei-mennyt-niin-kuin-strömsössä -tuotokset. Haasteiden lisäksi blogi täyttyy kaikella muulla itse tehdyllä ja siihen liittyvällä pulinalla.
HELI:
Rakastan kankaita, nappeja, nauhoja ja lankoja. Rakastan värejä ja erilaisia pintoja. Minusta on ihanaa yrittää toteuttaa oma visioni ja päästä lopuksi sanomaan, että minä osasin (vaikka samassa lauseessa toteankin ne kymmenen asiaa jotka olisi pitänyt tehdä paremmin). Harmillisen usein en osaakaan, mutta tekemällä oppii. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Kuka niitä ohjeita jaksaa muka lukea? Itse tekeminen on minulle välillä tapa rentoutua, välillä jopa maaninen pakko. Välillä kaikki menee niin päin honkia, että olen valmis etsimään itselleni täysin uuden harrastuksen. Enkä kuitenkaan etsi.
KIRSTI:
Taipumukseni askarteluun, käsitöihin ja kaikenlaiseen puuhasteluun olen perinyt äidiltäni, joka on maailman taitavin käsistään. Vaikka taidot ja kärsivällisyys eivät ikävä kyllä kulkeutuneetkaan täysin timanttisena minulle asti, niin syntyy sitä käyttökelpoisia mekkoja, vaikka välillä hermot menisikin!
Tärkein, haastavin ja ehdottomasti upein tekeleeni on hääpukuni, jonka ompelimme yhdessä äitini kanssa. Sen lisäksi käsieni kautta on syntynyt muun muassa toppeja, mekkoja, kortteja, koreja, kakkuja, koruja ja olutta.
LIISA:
Olen innokas ompelija, askartelija ja ajoittain häärin kokeellisesti myös keittiössä. Kärsimättömän luonteeni vuoksi on siunaus vihata rönsyjä, röyhelöitä ja pieniä yksityiskohtia - siksi niitä ei tarvitse yrittääkään toteuttaa omissa käsitöissä. Olennaista minulle on itse tekeminen, sen näkeminen kuinka materiaaleista syntyy omissa käsissä jotain uutta, ei niinkään kunnianhimoisten maalien saavuttaminen.
Tervetuloa vaihtamaan ajatuksia ja sanomaan: Osasin!