Asuntomme keittiön ikkunasta avautuvaa maisemaa (vastapäisen hotellirakennuksen harmaa elementtiseinä) ei pysty selväjärkisenä katselemaan päivästä toiseen, joten ikkunalaudalla on aina oltava tuoreita kukkia. Rakkaus leikkokukkiin on varmasti periytynyt mummiltani, jolla oli aikanaan oma kukkakauppa.
Kesällä on helppo käydä hakemassa muutama horsma luonnosta ja nyt syksylläkin saa kerättyä kimpun vaikka värikkäistä lehdistä ja varvuista, mutta usein metsän sijaan kävelen portaat alas kukkakauppaan. Kukka ja sisustus Neilikka sijaitsee ihan asuntomme alapuolella ja yleensä nappaan kotoa mukaan maljakon ja kukkakaupan ihana Tiina tekee kimpun suoraan siihen. Kaupan valikoimassa on aina mielenkiintoisia kukkatuttavuuksia ja tietysti neilikoita. Tarjolla on myös pieniä sisustustuotteita ja lahjaideoita.
Neilikan Facebook-sivuilla mainostettiin pari päivää sitten kukkasidontailtaa ja minä tietysti innokkaasti tartuin heti tilaisuuteen päästä opettelemaan kimpun sidontaa. Monet kaverit ja tutut ihmettelivät, että mihin kurssille olen oikein menossa ja joku taisi kysyä, että olenko täysin muuttunut täti-ihmiseksi, kun lähden sitomaan kukkia. Voin vakuuttaa, että siitä ei todellakaan ole kyse. Kukkien kanssa hääräily on vain niin terapeuttista - ne tuoksut ja värit!
Kokoonnuimme seitsemän naisen voimin alkuillasta kukkakaupan alakertaan ja Tiina alkoi neuvoa ja opettaa meille kimpun tekemistä. Oltiin jo etukäteen valittu, haluttiinko kimppuumme ruskan sävyjä, vai jotakin hempeämpää. Itse valitsin ruskaversion, sillä vaaleanpunainen hattarakimppu ei ihan istu meidän kotiin. Saimme eteemme ämpärillisen kukkia ja sitten alkoi opettelu. Tiina näytti ensin mallia, jonka jälkeen sidoimme, purimme, sidoimme, purimme ja sidoimme. Jokaisen vaiheen jälkeen Tiina antoi neuvoja, miten kimpusta saisi runsaamman, ilmavamman, tasapainoisemman ja kauniimman. Tiina kuitenkin useaan otteeseen korosti, että ei ole olemassa oikeannäköistä ja -kokoista kimppua, vaan olisi tärkeää, että sitoisimme omannäköisemme kimpun. 
Sidontaopastus maksoi vain 40 €, eli materiaalien hinnan. Siis täysin hintansa arvoinen kaksi ja puolituntinen! Puhuttiin illan aikana paljon eroista kukkien hinnoissa Suomessa ja ulkomailla, sekä siitä, kuinka ihmiset eivät näe eroa kukkakaupan ja marketeissa myytävien leikkokukkien välillä. Itse olen ainakin valmis maksamaan siitä, että saamani kukat ovat hyvälaatuisia, eikä lähikaupan tusinatavaraa.
Kimpun sitominen oli oikeasti vaikeaa. Piti osata pitää ote melko rentona, eikä puristaa kukkia hikiseksi nipuksi. Ensimmäinen versioni oli melko hirveä viritys, mutta lopulta hyvien neuvojen ja vinkkien jälkeen sain aikaan ihan kukkakimpun näköisen tuotoksen. Ei sitä ehkä kukaan kukkakaupan hyllyltä ostaisi, mutta meidän olohuoneen pöydälle se sopii oikein somasti. Ja mikä parasta: se on itse sidottu!
Nina
Joo, voi helvetti. Ei oo koskaan hävettänyt näin paljoa. Eikä tähän jotenkin voinut asennoitua edes lehtikuvaharjoituksena, näkyy varmaan lopputuloksesta. Pieni kellari täynnä enemmän ja vähemmän "täti-ihmisiä" sitomassa kukkia toisiinsa ja vielä joutuivat siitä maksamaan. Tässä menee ehkä mulla se ymmärryksen raja. Mutta onhan tuo kukkakasa siis kivan näköinen. Ja kukat ylipäätään. Turvallinen hapen lähde tässä ydinkeskustassa. Itse taidan olla enemmän kaktusmiehiä, eli mitä rumempi kasvi sen hienompi. Yksi kasvi on tietysti ylitse muiden, mutta se on valitettavasti kriminalisoitu Suomessa. LEGALIZE! Haha.
Arttu