En tiedä lienenkö ainoa ihminen (äitini lisäksi) maan päällä, joka ei ole kirjahyllyihminen... Minä vain en tykkää kirjahyllyistä kotonani. Minusta ne on jotenki niin sekavia ja pölyisiä, äh, en tiiä. Mulla ei ole ollut kirjahyllyä lähes 20 vuoteen, enkä ole sitä koskaan kaivannut/halunnut. Joidenkin ihmisten koteihin kirjahylly sopii, mutta meille se vaan ei jotenkaan sovi (tai no, mulle).
Pienen myönnytyksen olen tästä kuitenkin miehelleni tehnyt, ikean pitkä lack (?) hylly makkarin katon rajassa. Siellä on meidän perheemme kirjoja säilytetty nyt 2,5 vuotta, kesälomamme loppuun saakka. Ja sitten kävi näin...
Siis me palasimme reilun kolmen viikon lomareissulta, ja kirjahylly oli tullut alas seinältä kirjaimellisesti juurineen. Siis mitä ihmettä??!! Se on jököttänyt 2,5 vuotta tuossa seinällä kannatellen samaa kirjamäärää koko ajan. Miks se nyt tuli alas? Outoa.
Mitään hylly hyllyä minä en halua, mutta jonnekihan nuo muutamat miehelle tärkeät teokset on saatava. Jykä kävi vielä kertaalleen kirjat läpi ja päätti säilyttää vain kaikkein tärkeimmät opukset. Niin ja onhan meillä muutama Saanankin kirja ;) Minä tiesin jo, että hylly kasataan vanhoista omenalaatikoista. Eipä muuta kuin hetken surffailu netissä ja kodin anttilasta laatikoita hakemaan. Ja tällainen siitä sitten tuli.
Itseasiassa tykkään tuosta hyllystä tosi paljon ja aion hankkia siihen vielä yhden laatikon lisää. Eikä nuo kirjatkaan häiritse minua, ihme kyllä.
Noh, mitäs tapahtui niille järkyttäville rei`ìlle makkarin katon rajassa... Nehän pitää paklata, hioa, maalata ja tod.näk. vielä kerran paklata, hioa ja maalata, jotta jälki miellyttää perfektionisti mieheni silmää. Nyt just ei jaksa, joten siihen saakka kunnes jaksaa...
Perhosviirillä me paikkaamme sen ;D Löytyi kirppikseltä. On kuulkaa ihan aito Laura Ashley ja Saana tykkää katsella.