Kuulin eilen jostain, että tänään on kansallinen korvapuustipäivä. Herättiin pikkukundin kanssa kuudelta (mulle on kertynyt tällä viikolla varmaan joka yö tunnin verran univajetta, että tarvitsisin kuuden tunnin päiväunet tänään...) ja noustiin melkein samantien ylös. Useinhan me jäädään sänkyyn ainakin tunniksi lukemaan ja kikattelemaan, ehkä myös torkkumaan. Leivottiin heti aamupalan jälkeen korvapuusteja niin, että kahdeksan jälkeen töistä tullut mies sai tuoretta pullaa.
Pikkukundi oli innoissaan leipomisesta, kaulitsi omaa taikinaansa hyvin keskittyneesti. Lopuksi vielä pyyhki pöydän niin huolellisesti, että siinä ei paljoa äitiä tarvittu. Aamupala syötiin sillä välin, kun taikina kohosi. Harmi vaan syötiin viimeinen kananmuna, unohdin säästää sen voiteluun. Voitelin vähän maidolla, mutta tykkään enemmän kiiltävistä pullista.
