Joskus sata vuotta sitten (no okei, viime vuodenvaihteessa) bongasin Colour me -blogin Juulian päältä iiiiihanan paidan ja päätin haluta itselleni samanlaisen. Valitettavasti tekstistä kävi ilmi, että pusero oli hankittu vaateliikkestä, jota ei ihan meidän kulmilla ole ja vieläpä kokonaista vuotta aiemmin - nyyyyh. Noh, kun ei kerta kaupasta saa, niin sitten tehdään itse. Hemmetti.
Kaivoin lankakorin uumenista pari ylimääräiseksi jäänyttä kerää valkoista Novitan Miamia, piirsin leivinpaperille summittaiset kaavat erään kivanmallisen paidan avulla, neuloin mallitilkun, tein laskelmia, syynäsin lähestulkoon suurennuslasin kanssa inspiraationani toiminutta kuvaa ja raapustelin paperille muistiinpanot etukappaleen kuvioinnista vähän soveltaen. Sitten mittailin ja laskeskelin ja suunnittelin vähän lisää, ja lopulta päätin ettei sole niin justiinsa ja aloin neuloa.
Olin ilmeisesti aikonut tehdä aiheesta postauksen jo tuolloin, sillä löysin blogikuvakansiosta tällaisen:
Todella oikeaoppisesti ja selkeästi kirjoitettu suunnitelma. "6x langankiertojutskia" - selvä.
Etu- ja takakappale syntyivät innostukseni voimin yllättävänkin nopeasti, mutta sitten tulikin vastaan ongelma nimeltä hihat. En ollut (yllättäen) ajatellut suunnitteluvaiheessa tarpeeksi pitkälle, minkä vuoksi kappaleissa ei ollut hihansuita ollenkaan. En ollut varma millaiset hihat kannattaisi tehdä ja miten ne saisi kiinnitettyä siististi ja plöööööh sinne katosi innostus. Valmiit kappaleet hautautuivat jonnekin ja minua harmitti, kun niin lupaavalta vaikuttanut käsityö meni mönkään.
...kunnes jokin aika sitten kaivoin keskeneräisen puseron esiin (ala-asteella ompelemastani♥) käsityöpussukasta, ja päätin tarttua härkää sarvista ja yrittää saada työn lopultakin valmiiksi. Ajattelin kokeilla neuloa mittojen perusteella jonkunlaisen ylöspäin levenevän pötkylän ja katsoa mitä tulee. Sain version nro 1. valmiiksi ja kiinnitin sen sovitusta varten. Tulos: ilmeisesti olin mitannut todella huonosti, sillä hiha oli vähän liian pitkä ja ihan liian leveä. Periaatteessa se oli ihan ok, mutta en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen - kun kerran olin nähnyt niin ison vaivan, niin lopputuloksen olisi parempi olla vähän enemmän kuin ihan ok. Siispä purin ensimmäisen version ja aloitin alusta, tällä kertaa huomattavasti pienemmällä silmukkamäärällä. Kun sitten sain version nro 2. valmiiksi ja kiinnitettyä, niin voiiiiiii miten paljon parempi se olikaan! Suorastaan täydellinen. En vieläkään tajua miten suureksi osaksi summanmutikassa tehty kappale osoittautui niin sopivaksi. :D Innoissani neuloin toisen hihan ennätysajassa valmiiksi eilen illalla, ja tänään sain kaikki loputkin viimeistelyt tehtyä. Ja tässä se nyt sitten on, The Pusero:
Olisi tietenkin voinut ottaa kuvan jossain järkevämmässä paikassa kuin keittiön lattialla, mutta mennään nyt tällä.
Olen tuohon ihan supertyytyväinen! En ole koskaan aiemmin tehnyt noin isoa neuletta ilman ohjetta, ja siihen nähden tuo onnistui kyllä tosi hyvin. Etukappaleessa on muutama pikku huolimattomuusvirhe ja saumat ei ehkä kestä lähempää tarkastelua, mutta muuten on kyllä just sellainen kuin halusinkin. Wihii, tätä tulen ihan varmasti käyttämään ja paljon. Ihanaa.