Moikka.
Viime viikonloppuna tein pitkän harkinnan jälkeen karamellipossua Farangin tapaan. Kyseessä on siis Tomin Björkin Farang-ravintolan paljon hypetetty haudutettu possu palmusokerikastikkeella. Ainon keittiölle siis pikkunen haaste. Jostain syystä en oo koskaan Farangissa käynyt, mutta tämän jälkeen etenkin olis todella mielenkiintoista käydä maistamassa aitoa versiota.
Whatevers, lähin hyvällä asenteella hommiin. Löysin netistä kaksi erilaista reseptimuunnelmaa, joista kokosin oman versioni. Resepti on siis kahden päivän keissi, eli ensimmäisenä päivänä possua haudutetaan uunissa, toisena kokataan loppuun ja syödään. Kaikki vaiheet menivät mun mielestä smoothisti, lukuunottamatta seuraavan päivän friteerausta. Possu muistutti lähinnä pulled porkia, mikä sinällää on ihan ok, sillä en odottanutkaan päälliköiväni friteerausosuutta. Muuntelin ohjetta aika rankalla kädellä, esim. ekana päivänä haudusliemeen olisi kuulunut korianterinjuuri, mutta tämän ihan rehellisesti unohdin, eikä se oikeastaan haitannut yhtään.
EKA PÄIVÄ:
- Kassleria iso köntti, n.700g oli mulla
- 1 litra vettä
- 1 valkosipulinkynsi
- 1 suuren isovarpaan kokoinen inkivääri, hienonnettuna
- 3 mustapippuria
- 2dl valkoviiniä
- 1dl osterikastiketta
- 4dl vähäsuolaista soijaa
Uuni 150-160 astetta. Kaikki litkut ja mausteet pataan tai kattilaan, sitten snadi kiehautus. Laita kasler aka kassu pataan liemen sekaan ja lykkää uuniin. Uunissa n.4h, jonka jälkeen kassu nostetaan astiaan kuivumaan, paketoidaan tiukasti folioon ja laitetaan paino päälle. Siellä on ja pysyy kylmässä seuraavaan päivään. Liemi siivilöidään ja laitetaan myös kylmään odottamaan seuraavaa päivää. Yritä kestää, kämpässä tuoksuu jumalaiselta. PORK PORK PORK PORK huudot kaikuvat rappukäytävään.
TOKA PÄIVÄ
- 2dl lihan hauduslientä
- 4 tähtianista
- 1 kanelitango
- 2 rkl rapeaksi paahdettua valkosibulia
- 4rkl salottisipulia, myöskin paahdettua
- 400g palmusokeria
- 1dl vettä
- 2 punaista chiliä
- 1 nippu korianteria
- öljyä friteeraukseen
- riisiä kaveriksi
Seuraava päivä. Yritä selvitä syljen valumisen kanssa, kohta saat sapuskaa. Toka päivä on siis hieman työläämpi kuin ensimmäinen, mutta kaikenkaikkiaan tää ei oo kovin monimutkainen resepti, ehkä vähän monivaiheinen vaan.
Paahda molemman sortin sipulit pannulla. Aloita karamelliseoksen valmistus pannulla. Kaada kattilaan vesi ja palmusokeri. Sekoittele ja kuumenna hiljalleen niin että sokrut sulaa. Kiehauta ja sekoita niin kauan, että soosi alkaa tummua ja näyttää karamellilta.Tuuppaa haudusliemi sekaan varovasti, sekoita reippaasti. Kiehauta jällleen, niin kauan että sekoitus alkaa näyttämään paksuhkolta. Tässä välissä tee chileistä ohuita renkaita, silppua myös korianteri.
Sitten, jännitystä elämään: possun friteeraus. Leikkaa possu nopan kokoisiksi paloiksi. Kuumenna öljy 170 asteeseen. Lämpötilaa voi testata siten, että pudottaa öljyyn leipäpalan. Kun leipä alkaa ruskistua, on öljy ok. Paras olisi varmasti jonkinsortin mittari, mutta Ainoilla ei yleisesti oo varaa minkäänlaisiin mittareihin. Eli, kun öljy on okei, friteeraa possupaloista kullanruskeita. Tämän jälkeen nostele palaset paperille kuivumaan. Tässä vaiheessa mun possusta tuli viimeistään pulled-tyyppistä. Eli koko homma hajos käsiin ja otti kyllä pattiin aika ankarasti, mutten jaksanut masentua tässä vaiheessa sillä tiesin, että kohta saan pöperöä.
Lopuksi sekoita possu ja karamellikastike keskenään, lisää sipulit, korianterit sekä chilirenkaat. Kaiken lomassa olet tietysti keittänyt riisit. Mulla oli jasminriisiä. SE ON VALMISTA, se on valmista!!!!!
Niin, tää on jopa mun mittapuulla aika räkänen kuva. As you see, possu on aika revityn näköistä.
Sitten seuraa. Olin siis hekumoinut possunperhanaa koko viikon ja varsinkin viikonlopun, ja odottanut syöntihetkeä kuin pientä syntymää. Latasin kastiketta lautaselle aikamoisen annoksen. Maku? Aivan loistava. Ekat kolme haarukallista.
Tosiaan, tää safka on todella makea. Joissakin ohjeissa oli, että makeutta voi taittaa riisiviinietikalla ja myös tätä yritin, mutta ei. Oli siis melkoinen pettymys, kun tätä ei pystynytkään syömään nälkäänsä. Kieriskelin itsesäälissä koko illan mutta sitten ymmärsin, ettei vika ollut mussa tai reseptissä vaan käyttötarkoituksessa. Tää toimis aika hyvin, jos tarjoais isommalle sakille dinnerin ja annoskoot olisivat pienempiä. Tuoksu on myös taivaallinen ja uskoisin, että tällä ehkä niittää mainetta ainakin rappukäytävässä, eli siis joku ehkä luulee että täällä osataan laittaa ruokaa. Tms.
Todellakin kokeilemisen arvoinen juttu, mieti vaan eka et mihin tarkoitukseen tätä teet.