Voisiko joku nyt jakaa niitä todellisia hyvä äiti-pisteitä jossakin?
Runsas viikko sitten kiduin niin hirveästä migreenistä, että vaelsin monta päivää aikamoisessa lääkepöhnässä. Migreeni hatuttaa ja kauhistuttaa ja Hortonin neuralgiana se on vielä sangen usein vieraana. Sinänsä kiva, että lääkkeistä on edes sen verran apua, että ne ainakin osittain vaimentavat kipua niin, että sitä pystyy melkein olemaan äitikin.
Lääkkeet ilmeisesti pistivät pääni sen verran pyörällä, että kun menin hakemaan lasta päiväkodista, lupasin hänelle siinä sen kummempia ajattelematta että "kotona leivotaan!". Siis että kauheassa migreenilääkkeen jälkihöyryssä ajattelin, että kivointa mitä voi tehdä on leipoa?
Lääkkeet ilmeisesti sumensivat tajuntaani sen verran, että kaikki kyynisyyden rippeetkin hävisivät, sillä leipominen oli kivointa mitä olen vähään aikaan tehnyt. Toinen todella huomion arvoinen seikka oli, että 2-vuotias voi todella olla avuksi.
Pikku mestarileipuri sekoitti leivinjauheen vehnäjauhoihin, siivilöi jauhot muna-sokerivaahtoon ja sekoitti taikinan. Siinä samaan aikaan tehoäiti otti lämpimät voileivät uunista. Lopuksi pikkuleipuri vielä voiteli vuoat ja jauhotti ne. Kaikkein yllättävintä oli sotkun vähyys. Hienointa ehkä se, miten valtavan ylpeä pieni leipurimestari oli tuotoksistaan.
Teimme ihan tavallisen sokerikakkutaikinan, jonka paistoimme kahdessa minikokoisessa kakkuvuoassa ja yhdessä silikonimuotissa. Vinkkinä kaikille vanhemmille, kannattaa mennä sekoamaan Stockan leipomisosastolle. Menin sinne alunperin hakemaan minikokoista kaulinta, ja kas kummaa, mitä sieltä tarttuikaan mukaan. Nuo kaksi kakkuvuokaa ja muutama piparimuotti, joita on tosin toistaiseksi käytetty vain softis-levyn leikkaamiseen tarkoituksena tehdä kankaanpainoleimasimia. Hauska silikoninen ötökkämuotti on Lidlistä, tuosta toistuvasti positiivisesti yllättävästä valintamyymästä.
Jee, olen pullansokerikakun tuoksuinen äiti!