Ostaessamme mökin se oli aika karussa kunnossa. Heti näki, ettei siellä oltu vietetty aikaa. Pihalla ei ollut pensasaitoja lukuun ottamatta mitään kasvillisuutta. Sisällä oli...ankeaa. Kaikki pinnat samaa puun väriä. Lattia, seinät, katto. Mökki näytti aivan persoonattomalta vuokramökiltä. Juuri siksi en ensimmäisellä vierailulla tajunnut olevani omalla mökillä. Emme olleet saaneet vietyä mitään omia huonekaluja mökille, ja ainoat huonekalut koko mökissä olivat entisen omistajan vuodesohva, pöytä, kaksi tuolia ja ulkona kauheat muovituolit. Vaihdettiin heti omat verhot ja matot, mutta hallitsevat puuseinät eivät päästä vuokramökkifiiliksestä. Tummat seinät myös pimensivät ja pienensivät jo valmiiksi minikokoista mökkiä.
Mökissä näytti siis tältä. Nurkassa vielä hirveä kaasulämmitin.
Maalattiin seinät vaalean turkooseiksi. Kuvassa väri näyttää lähes valkoiselta. Katto on seuraavaksi edessä, mutta seinien vaalennuttua koko huone näyttää valoisammalta! Maalina käytettiin Uulan sisämaalia. Sillä oli todella helppo maalata, eikä maali haissut yhtään.
Hirveät keittiönkaapit 90-luvulta. Rumat ja hieman rikki.
Koska seinien ja katon maalaus oli ensimmäisenä työlistalla, keittiön kaapeista poistettiin vain ovet, laitettiin hyllypaperia ja hyllynreunuspitsiä. Tadaa! Kuin paremmastakin mummolasta. Kahvat kun vielä jaksaisin vaihtaa, voisi näitäkin kaappeja katsella ihan hyvällä mielellä.