UUUUUUUH MÄ OLEN RAKASTUNUT!
Nimittäin uuteen muovailumassaan, jonka bongasin tänään Suomalaisesta Kirjakaupasta. "Silk Clay" kuulosti niin siistiltä asialta, etten millään voinut jättää sitä sinne alahyllylle kököttämään:) Massa on vähän kuin purkan ja vaahtokarkin sekoitusta. Ihanan pehmoista ja silkkistä.
Mä tykkään kaikista pikkuisista söpöistä esineistä ja mulla on säästössä kaikkia pieniä aarteita lapsuudesta asti. Ellis ja Santikkakin tuntus olevan aikamoisia haalijoita. Voitte siis varmaan kuvitella kuinka innoissani kiljuin kun löysin viimeinkin tarpeeksi pehmoisen ja sileän massan, josta voin muovailla just sellaisia aarteita kun lapset toivoo. Nämä ekat nyt oli aika helpot: pitkäkauladino ja punainen lintu. Isille tein vielä tuhatjalkapupun. Nyt vaan odotellaan aarteiden kuivumista. Ei tunnu olevan lapsille mikään helpoin juttu.. Isi sentäs jotenkin malttaa.
Tuo punainen lintu on noin peukalon pään kokoinen, eli aika pieniä juttuja saa tehtyä.
Kyllä voi ihminen pienestä tulla onnelliseksi. Riemunkiljahduksia ja tasajalkahyppyjä! Gigi <3 Silk Clay!
Ah, no mutta nyt onkin hyvä lopettaa, lapsi tuli juuri kiljuen koneelle.
"Äitiiiii, mä yritin syödä muroja mun nenällä ja nyt mulla meni sellanen muro syvälle nenään!!!!"
"Jahas."