Tässä on mun haavekoti. Ei kovin fiini, eikä sydämen muotoinen niin kuin Ellis toivois, mutta vaaleanpunainen sentäs!
Meidän perhe asuisi tuossa sinisen oven puolella. Naapurissa asuisi superhauskat ja ihanat ihmiset, joiden kanssa tehtäisiin yhdessä kaikkea kivaa. Järjestettäisiin kesäjuhlia ja syyskinkereitä ja lumilinnan harjakaisia. Pidettäisiin yhdessä huolta talosta ja kukkien maalailu seiniin olisi kaikkien mielestä loistava idea. Mikään kasvi ei enää kuolisi käsiini, sillä naapurini (puutarhuri ammatiltaan) kertoisi kaikki vihreiden juttujen salaisuudet mulle, estäen dramaattiset Mitä mä nyt tein väärin-hetkeni. Pihalla kasvaisi valtoimenaan vuoroin apilaa, voikukkaa ja päivänkakkaraa. Olisi omenapuu ja appelsiinipuukin. Marjapensaita ja ruusupuskia. Olisi maalit pallopeleille ja pakkasten tultua jäädytettäisiin pieni läntti luistimilla suhaamiseen. Voitas pelaa Jätkää, niinku Ellis asian ilmasee:) Talvella pidettäisiin tietysti myös lumiukkonäyttelyitä ja juotaisiin lumilinnassa kaakaota. Illan tullen sytytettäisiin lyhtyjä ja naurettaisiin mahtaville kaakaoviiksille. Hohhohhoo!
Sisällä olisi juuri sopivasti tilaa kaikille. Lapsille omat huoneet joiden seinille maalaisin lasten lempparijuttuja ja salasopukat pitäisi tietenkin olla! Äidille olisi ikkunan ääressä valoisa piirustuspaikka, ja taiteilijatarvikkeet kaikki tiptop-järjestyksessä. Keittiöon mennessä ei voisi muuta ajatellakkaan kuin kokkaamista, niin ihanan kutsuva köökki se olisi. Kokki-isänikään ei enää heittelisi pannuja ja kauhoja ympäriinsä keittiötämme italiansuomella kiroten, vaan myhäilisi hyväksyvästi katsellen kiiltäviä pintoja, laakeita puutasoja ja teräviä veitsiä. Olohuone olisi pehmoinen, lämmin ja mukava. Syysmyrskyn vihmoessa lueskeltaisiin muhkealla sohvalla kirjoja, pelattaisiin lautapelejä (tässä talossa kukaan ei enää edes suuttuisi, vaikka ei joka kerta voittaskaan) ja katsottaisiin kylki kyljessä sopivan jänniä leffoja. Tarvittaessa sohvan saisi hilattua pois tanssivan juhlaporukan edestä ja katosta laskeutuisi diskopallo..TIETTY! Makuuhuoneessa vallitsisi ikuinen rauha ja rakkaus. Ja koska lasten omat huoneet olisivat niiiin mahdottoman sikamegakliffat, ei kumpikaan könyäisi enää viereen (vuorotellen, samaa aikaa, sata kertaa yössä) paitsi sunnuntaiaamuisin. Saisi muinakin aamuina kyllä tassutella viekkuun. Olisi jopa suotavaa. Mutta vasta aamulla.
Vintillä olis tilaa aarteille, kellarikerroksessa puuverstas, kylpyhuoneessa mahtuis kääntymään ja pesukoneen vesihana olisi sijoitettu niin, että pesukoneen luukkukin aukeaisi kokonaan (tai edes vähän enemmän). Eteisessä olisi ihan oikeasti tilaa kengille (kengistä olisi edelleen ratkiriemukasta löytää hassuja yllätyksiä ulos lähtiessään: avaimia, isoja kiviä, koruja, pieniä prinsessoja, mitä näitä nyt on), naulakko ois vähän pitempi ja kaappitilaa enempi, lillan kuratassuille helppo pesupaikka ja siinä se sitten kai jo oliskin.
Niin ja jos mietit missäs se savupiippu?
Tämä talo se lämpiäisi RAKKAUDELLA. Sillä siellä olisi niin hyvä kaikilla olla.
Onko kellään muulla hassua haavekotia, joka olisi just eikä melkein? Vai asuuko joku onnekas jo sellaisessa??
P.S. Jos olet etsimäni hortonomi-ihminen, tykkäät meistä, viinistä, lumilinnoista, kiljuvista lapsista ja vinoista vaaleanpunaisista puutaloista, ota rohkeasti yhteyttä!