Niin minä sitten menin tekemään. Nostin ompelukoneen pöydälle ja se vie minulta kohta järjen. Aloitin varovaisesti tuunailemalla Tinttara-Pampulan rattaisiin verhon. Seuraavaksi kävin Sinin luona harjoittelemassa pipon leikkaamista ja ompelua SAUMURILLA. Huh, siinäpä vasta pelottava vekotin. Se LEIKKAA sitä kangasta samalla kun ompelee, oikeasti! Mitä jos kun tekee virheen?! Aikuisten piposta voi tullakin lasten pipo.
Pari kertaa katkoin saumurista langat. Yhden kerran ompelin iloisesti melkein koko pipon paininjalka ylhäällä, sillä seurauksella että saumurin langat sotkeentuivat ja menivät poikki, mutta minä se vain ompelin, ilman tikkejä. Piposta tuli aikas kapea... Sini neuvoi kärsivällisesti, hymähteli vain välillä kun pujotteli lankoja koneeseen ties kuinka monennen kerran tai selvitteli lankasykeröä koneessa. Ihme kyllä, onnistuin ompelemaan 3 kokonaista pipoa.
Kun pääsin pipoineni kotiin, halusin ommella lisää. Lisää pipoja! Ei ollut kangasta, siispä etukenossa tuulta päin kohti Eurokangasta:
"Moi, minä tarvin piopkangasta, mustaa," ilmoitin myyjälle.
"Ahaa, siis trikookangasta. Niitä löytyy täältä. Millaista kangasta ajattelit?" myyjä palveli minua ystävällisesti hymyillen.
"No emmie tiiä. Mustaa, josta voi ommella pipoja," vastasin yksiselitteisesti.
"No, tässä on tälläista, joka sisältää pimpelipompelia tai tällaista jossa on dingelidängeliä..."
Minulla meni ihan yli hilseen. Miten voi mustaa pipokangasta olla niin monenlaista??
"Mie otan jotaki semmosta mitä on helppo ommella tavallisella konneella."
Kun vihdoin sain palan kangasta kainalooni, siirryin kassalle:
"Minkälaista ompelulankaa sinulla on?"
"Häh? Ööö... Noo semmosta mustaa, ohutta... ompelukonneeseen sopivaa."
"Sinun kannattaisi ottaa tällaista liibalaaba lankaa, jossa on pilipalia, niin se ei katkeile."
"No, kai mie sitte otan sitäki."
"Mites sitten koneen neula? Millainen se on?"
"Anteeks, mutta nyt minä en tajua? Neula? Terävä. EMMIETIIÄ!!"
"Kannattaisi olla tällainen trikooneula. Siinä on pyöreä kärki, joten se ei katko trikookankaan lankoja. Tässä paketissa on monen paksuisisa neuloja eri kankaille," myyjä selitti innoissaan. Tajusi ilmeisesti, että minulle voisi myydä vaikka mummon vanhan tohvelin ompelukoneen osana.
Tuijotin neuloja ilmeisesti sen näköisenä, että WHAT A FUCK, koska myyjä jatkoi:
"Joo, sitä pyöreää kärkeä ei välttämättä tavallisella silmällä erotakaan, mutta ne ovat pyöreämpiä kuin normaalit neulat".
"Voi herraisä! Pakkokai ne on sitte ostaa," sanoin tuskaisena myyjälle.
Ei nyt ihan putkeen mennyt, eikä ihan halvaksi tullut tuo minun kankaanostoreissu, mutta varmasti ne on tärkeitä juttuja kaikki.
Pääsin kotiin, pesin kankaan, kuivasin ja ryhdyin puuhaan. Mittasin, leikkasin, unohdin saumavarat, ompelin, kone jumitti, unohdin ne trikooneulat kassiin, ostin kirpparilta pitsiä, leikkasin, ompelin, kone jumitti...
Eikä siinä vielä kaikki. Katsokaas mitä ompelukonetta vastapäätä löytyy:
PAKETOINTIPISTE!
Hankin ja paketoin joululahjat aina hyvissä ajoin ennen joulua, jotta vältän mahdollisen lahjastressin. Jostain kumman syystä keksin, että nyt just samaan aikaan ompeluinnostuksen kanssa on hyvä paketoida...
Välillä paketoin siis lahjoja tuossa toisella puolella pöytää. Ompelen pipoja, paketoin, ompelen, paketoin. Olen pukinmuori, pipomuija, pukinmuori, sekopää, maaninen, pipomuija, hullu!
Tsiisus! Tulkaa nyt joku ja lyökää vaikka, jotta tämä loppuu! Tai me hukutaan täällä joko pipoihin tai joululahjoihin.
JYKÄ, VIE TUO KONE POIS!