Mulla on prinsessakausi. Se tarttui tyttäreltäni, joka rakastaa kaikkea kimaltavaa. Niin näköjään minäkin. Ollaan harakoiden sukua.
Tyttöni kaipaa myös pinkkejä röyhelöitä, mutta siihen minä sentään vedän rajan. Tätä kangasta en kuitenkaan voinut vastustaa!
Bilemekkohan siitä piti ommella. Ja koska kangas on näyttävä, piti mallin olla yksinkertainen. Vaikka nykytrendit toisin todistavat, minä luotan vanhoihin totuuksiin, kuten vähemmän on enemmän, lyhyt helma vaatii peittävän yläosan, ja ettei monia eri kuoseja kannata yhdisellä. Tiedän, olen kalkkis.
Tästä piti alun perin tulla A-linjainen pikkumekko (Burda 10/11 paljettimekko), mutta ommeltuani saumat alustavasti kasaan muistin taas, että minun lyhyellä notkoselälläni se näyttää kamalalta. Onneksi mekossa oli jo valmiina takasauma, jonka muokkasin surutta suorasta lähes yhtä notkoksi kuin selkäni. Ei ihan oikeaoppista kaavanmuokkausta, mutta toimii.
Kangas on hieman joustavaa, joten en tarvinnut edes vetoketjua. Suurin työ mekossa olikin sen muokkaaminen minun mitoilleni. Mutta nyt se on juuri sopiva! Ja kuitenkin tarpeeksi väljä syömiseen ja tanssimiseen. Täydellinen iltamekko siis.
Olen tätä muutaman päivän roikottanut esillä makuuhuoneessa, ja alan pikkuhiljaa uskoa, että kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä saattaa olla sievin mekko jonka olen koskaan itselleni ommellut!