Kun Poika joskus lähtee maailmalle, toivon saavani tasaisin väliajoin kuulumisia. Ilahduin myös saadessani ryhmäpotretin roskalavalta dyykkaamiltamme tuoleilta, joista osan annoimme uuteen kotiin. Hipin ystävä haki kellaristamme kuusi kaunokaista vastaremontoituun keittiöönsä, jossa Hippikin kävi purkamassa seinää sekä stalkkaamassa meille tulevia lattiamateriaaleja ja keittiön vetolaatikoita.
Hei Nekalan kotiväki! Terveisiä Tammelasta, meillä menee loistavasti. Ei tod olla kaivattu takaisin teidän remonttisekoiluihin tai puutarhaan kastumaan! Ilmari käski sanoa, että se ei ainakaan tuu koskaan takas, eikä kyllä muuten me muutkaan. Pitäkää tunkkinne! Moro! Toivoo Tellervo, Tuulikki, Antero, Nyrki, Ilmari, Tapio.
Roskiksesta pelastetut koulutuolit jatkavat elämäänsä osana ruokailuryhmää, jonka pöydän Hipin ystävä on itse tehnyt. Näköjään skeittidekkejä taivuttelemalla saa maagiset puusepän taidot. Kaunein näkemäni pöytä ja ihana keittiö muutenkin! Pyysin jo guruseppää mittailemaan tulevaa ruokasaliamme, mutta ehdottaessani kahdeksan hengen ruokapöydäksi jättimäistä skeittilautaa ja nähtyäni Pojan käyttävän haarukkaa sahana iltapalalla, lykkäsimme mittatilauspöydän hankintaa hiljaisessa yhteisymmärryksessä.
Ainakin tiedämme, kenen puoleen käännymme ruokailuhuoneen sisustuksen käydessä ajankohtaiseksi. Pöytäskeittarin veli pääsi jo puuhastelemaan kanssamme uuden keittiömme parissa. Pari päivää sitten taisin lähettää edellisen (vaan en viimeisen ) keittiömeilin ja Poika pelkää edelleen uudessa mikrossamme asuvaa Lassea.
Onneksi meille jäi vielä puoliluokallista koulutuoleja.
Hyvää torstaita!