Yli seitsemän vuoden ajan ruokapöytänäni on toiminut pieni Ikean Ingo. Uutta asuntoa sisustaessani innostuin miettimään uutta, isompaa pöytää. Halusin saada pöydän halvalla, ja koska en löytänyt sopivaa käytettynä, päädyin tekemään sen itse.
Pöydän kanteen ostin kaksi liimalevyä ja sahautin ne liikkeessä määrämittaan. Kannen mitoiksi tuli 140 x 81 senttiä, mukaan laskettuna noin sentin rako. Jalkoina toimii Ikean Lerbergit, jotka kolmijalkaisuutensa ansiosta vievät vain vähän "jalkatilaa" pöydän alta. Pöytä on kauniin kevyt ja muotoilultaan yksinkertainen. Pidän vanhoista pirtinpöydistä ja tässä yhdistyy kivasti perinteinen ja moderni ilme. Keittiömme on aika pieni, joten en halunnut tilaan raskaan näköistä pöytää.
Käsittelin levyt kahteen kertaan Tikkurilan Zen-petsivahalla, sävy Origami. Yllä näkyy käsittelemättömän ja käsitellyn levyn väriero. Vaha oli helppo saada levittymään tasaisesti vaahtomuovisiveltimellä. Ennen vahausta ja vahakerrosten välissä hioin pinnat kevyesti 240:llä hiomapaperilla.
Levyt yhdistin toisiinsa 2 x 4 senttisillä rimoilla. Samaiset rimat tukevat levyjä myös pituussuunnassa. Kiinnityksessä mentiin siitä, mistä aita oli matalin: rimat liimattiin ja ruuvattiin levyihin kiinni. Kiiloina yhdistysvaiheessa käytettiin ammattimaisesti värikyniä.
En halunnut kiinnittää kantta jalkoihin. Kannen paikoillaan pitää poratapit ja niiden kohdalle jalkoihin poratut reiät. Ainakin toistaiseksi tämä kiinnityssysteemi on riittänyt ja kansi on pysynyt kiltisti aloillaan.
Vanha pöytä oli aika pieni ja ankea. Pöytä ei houkutellut istumaan ääreensä, syömään sillä tai tekemään mitään muutakaan. Eipä siihen paljoa kyllä mahtunutkaan!
Uuden pöydän ääressä on tullut istuskeltua huomattavasti vanhaa useammin. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka pöytä tuskin tulekaan kestämään vuosikymmenten käyttöä.
Inspiraation pöytään löysin Styleroomista. Kiitos vain Nuapurissa ideasta. Nyt on ainakin teoriassa mahdollista pyytää kaverit syömään!