Saanko esitellä kotini lempipaikan, nimittäin entisen epähuoneemme, nykyisen... noh, epähuone se on edelleen, mutta myös niiiiin paljon muuta. Kukapa olisi uskonut näin käyvän, en minä ihan ekana, vaikka visio kivasta paikasta vahvistuikin mitä pidemmälle remontti ja suunnitelmat etenivät.
Remontissa vaihdoimme lattiat laminaatista samaan Paradorin lautaparkettiin kuin muuallakin kodissamme, maalattiin pintoja puhtaammiksi ja vaihdoimme rappusiin uuden huopamaton kolmekymmentä vuotta vanhan edeltäjänsä tilalle askelia pehmentämään. Vihdoin löytyi myös paikka mummani ompelukonepöydälle. Minulle tulee niin hyvä mieli joka kerta, kun silmäni sattuu tuohon rakkaimpaan huonekaluuni. String-hylly muovautui uudella tavalla, ja tuntuu minusta juuri sopivan ilmavalta tilaan.
Nyt meiltä löytyy pukeutumistila kaapistoineen kahdella seinällä (minulle! jee!), lukunurkkaus (tällä hetkellä pääasiassa minulle ja vauvalle keinutteluun iltaisin), piilokolo (isommalle tytölle) ja toki se edelleen on myös halli ja läpimarssin paikka makuuhuoneisiimme. Enää ei ärsytä "turhat" neliöt, ovat hyvässä käytössä.
Eskarilaisen lukusopessa on lattialla kuin mittojen mukaan sinne tehty Finnish Design Shopista tilaamani Fatboyn tyyny lötköttelylle. Tyttö tykkää piilopaikastaan niin kovasti, että ekana yönä halusi nukkua siellä. En hennonnut kieltää, tosin en uskonut, että uni edes olisi tuolla tullut, mutta tuhina alkoi kuulua pehmolelumeren keskeltä alta aikayksikön.
Remontti oli järjetön ponnistus, vaikka siltä ei kenties ensialkuun näytäkään. Vanhojen laminaattien alla piili nimittäin niin maan vimosen päälle betoniin 80-luvulla liimattu kokolattiamatto, ettei tosikaan. Koska olemme sivusta seuranneet saman aikakauden talossa lattiapäällysteistä ilmaan haihtuneiden WOC-kaasujen tuomaa terveyshaittaa, päätimme laittaa kaiken ihan vimosen päälle kuntoon, vaikka meillä ei noia kaasuja tuntunut ilmenneenkään edes minun herkkään astmaatikon kuonooni. Päätös tarkoitti siis lattian riipimistä kaikista aiemmista päällysteistä ja betonin hiontaa puhtaaksi viimeisistäkin liimarippeistä. Ihan hirveä homma, vaikka oli kunnon koneet ja vehkeet, sitä kaikkialle suojauksienkin taakse hiipivää betonipölyn määrää ei voi kuvitella, ennenkuin sen kokee. Mutta nytpä on sitten priimat alusteet lautaparketin alla. Ja miten lämmin lattia onkaan aikaisempaan laminaattiin verrattuna, kyllä kelpaa tassutella paljain varpain.
Vanhojen aikojen muistoksi, lähtötilanne ennen viimeistä ponnistusta oli siis tämä:
Kyllä kannatti!