Kuten aikaisemmin jo kerroin, vietettiin Tuijalassa tällä viikolla emännän osalta talvilomaa. Lisäksi kerrankin kävi lähes maaginen tuuri, ja Mies sattui myös olemaan vapaalla töistä lähes koko viikon, joten aika todella tuli käytettyä hyödyksi!
Tiistaina aamulla aloin nyppimään makkarista tapetteja alas seiniltä, ja niitä samoja seiniä tulikin tuijoteltua koko päivä. Mutta työ palkittiin, koska keskiviikkona saatiin mennä murun kanssa nukkumaan "ihan uudessa" makkarissa.
Joten, saanko esitellä: Ainakin omaan silmään ihan h-i-r-v-e-ä soma pastellinvihreä makuuhuone suoraan rakkaalta 90-luvulta. Erityistä huomiota vaativat osakseen myös ikimuodikas bordi tuolla katonrajassa. Ah, ja yök. Tästä siis lähdettiin liikkeelle.
Mitä enemmän tapettia sain seiniltä revittyä, sitä enemmän alkoi jo homma hymyilyttää. Varsinkin, kun alta paljastui jotain melko retroa! Tuli elävästi mieleen se, kun teininä halusin remontoida oman huoneeni lapsuuden kodissa, ja sieltä löytyi kaikkien kolmen tapettikerroksen alta tismalleen saman väriset seinät. Kohtaloa, ehkä? :D
Ja sitten se lopputulos mikä saatiin aikaan ihan itse! Meillä miehen kanssa on tapana tehdä tehokkaita pikakierroksia paikalliseen maalikauppaan, ja tämänkin huoneen uuden tapetit ja maalit valittiin varmaan vartissa. On se helppoa, kun tietää mitä haluaa (ja selaa ensin hirveässä muuttohuumassa pinterestistä inspiraatiokuvia pari viikkoa). Onneksi ainakin tähän asti myös miehen ja minun maut ovat sisustuksen suhteen kohdanneet melko kivuttomasti, joten isommalta soutamiselta ja huopaamiselta vältyttiin.
Makkarin päätyseinä tapetoitiin sopivasti alelaarista löytyneellä raitatapetilla, ja huoneen loput seinät sai uuden maalipinnan ihan vaan maalarinvalkoisena, joten koko "remppabudjetti" oli meillä suunnilleen 50 euron luokkaa. Tosin tapettiliisterit ja muut välineet meillä oli jo vanhastaan, eli niistä ei tullut kuluja. Myös huonekalut ja tekstiilit löytyi jo vanhastaan, kun aikoinaan sisustettiin vanhan kodin makkaria.
Sängyssä oleva lankkupääty on meidän molempien mielestä parasta koko huoneessa, ja miksei olisi, onhan sekin ihan itse tehty alusta loppuun viime kesänä. Lankut siihen saatiin silloin miehen veljeltä, joka purki rintamamiestalonsa vanhan puulattian pois uuden tieltä. Ainakin omasta mielestä tällekkin askartelulle tulee heti hiukan lisää tunnearvoa, kun sillä on oikeasti historia, eikä lautoja ole vaan haettu uutena kaupasta. Vaikkei sekään väärin ole, jos tuota "vanhaa tavaraa" ei ole itselle saatavilla.