Etsin koko ajan uusia käyttötarkoituksia hunajalle, sillä minulla, veljelläni ja äidilläni on harrastusmielessä muutama mehiläispesä. Sen opin jo omassa lapsuudessani, että hunaja on hyvä yskänlääke. Nyt lapsen yskän lääkitseminen hunajalla on vihdoin päässyt Käypä hoito -suosituksiinkin.
Lapsuudenaikainen perhepäivähoitajani puolestaan halusi lääkitä flunssaoireitani kuumalla sipulimaidolla. Hyih. Puistattaa vieläkin.
Oma lapseni ei joudu koskaan kärsimään sipulimaidosta, mutta hunajaa hän on saanut vuoden ikäisestä lähtien. Ajatus imeskeltävistä hunajatikkareista flunssapäivän pelastajana oli niin houkuttava, että pakkohan sitä oli kokeilla.
Keitin juoksevaa hunajaa miedolla lämmöllä 130 asteeseen saakka (mututuntumalla liian kuumaksi, vähempikin olisi riittänyt).
Levittelin leivinpapereille kakkutikkaritikkuja, ja levitin hunajaa varovasti teelusikalla tikkujen päihin ympyröiksi.
Noh, eihän niistä mitään supermahtavanhienoja hunajatikkareita tullut. Pieleen meni. Tikkarit ovat tosi tahmeita. Eikä hunajan kuumentamisessa tietenkään ole mitään järkeä, jos siitä mielii apua kurkkukipuun ja yskään. Hunajan terveelliset ominaisuudet alkavat kärsiä yli 40 asteen kuumentamisessa. Lisäksi nämä jäävät hyvin herkästi hampaisiin kiinni.
Ensi kerrallakin yskän iskiessä meillä nautitaan hunajaa suoraan lusikalla purkista. Mutta tulipahan kokeiltua!
Onhan nämä sentään aika söpöjä!
Kumpaa muuten ottaisit itse mielummin lääkkeeksi, hunajaa vai kuumaa sipulimaitoa?