Kultainen, toffeelta maistuva, epätasainen rakenne ja pinnalta kopakka. Nuuhkaisu tuo mieleen mummolakesien letturallin, jolloin viisi lettua oli juuri sopiva määrä. Soveltuu myös leivän päälle levitettäväksi. Niin mukavan makuista, ettei tätä kirjoittaessa voinut vastustaa käydä hakemassa lusikallista suoraan jääkaapista. Sellaista siitä tuli.
Yksi ilta päätin toteuttaa aijemmin lukemani reseptin uunissa paistettavasta omenahillosta. Inspiraation ohjeeseen sain täältä.
Muokkasin ohjetta näin:
5 litraa omenoita
3 dl (ruoko)sokeria
3 dl vettä
Kerää 5 litran kattila kukkuroilleen omenoita ja pilko ne, mutta älä kuori. Hilloihin sopii hyvin happamat lajikkeet. Sen jälkeen kiehauta 3 desilitrassa (eli erittäin niukassa) vedessä 15 minuutin ajan ja lisää sokeria 3dl. Sokerin määrä riippuu paljon lajikkeen makeudesta. Muusaa omenat vaikkapa sauvasekoittimella. Sen jälkeen (ilman kantta) 225 asteeseen noin 1,5 tunnniksi. Hillo on valmis, kun sen väri on muuttunut kultaiseksi.
Omenahillo kannattaa säilyttää pakkasessa, mutta se säilyy myös jääkaapissa viikon verran. (Mitä enemmän sokeria, sitä paremmin se säilyy).
Jos et keksi, mihin omenahilloa voi käyttää, tässäpä pari vinkkiä
- puurossa
- jäätelön kanssa
- sekoitettuna turkkilaiseen jukurttiin
- rahkassa tavallisten omenoiden kans
- tai vaikkapa viilin kera!
- lettujen välissä (kuinka parasta olis järjestää syksyiset lettukestit)
- pannukakun kanssa
- paahtoleivän päällä
- pullan päällä, omenapullakin on hyvää!
- voileipäkeksien kanssa
- kun on nälkä tai paha mieli, suoraan lusikalla purkista. Saa ottaa monta lusikallista.
Eikun omenoita poimimaan !