Turhautuminen vaatekaupoissa ja puhdas mukavuudenhalu. Siinäpä yhdistelmä, joka johti oman ompelukoneen ostoon (Prismasta satasella, hyvä on ja pinkki) ja kangaskaupassa trikookankaiden hipelöintiin. Muutamat kankaat lähtivät kassan kautta mukaan, ja seuraava etappi oli kirjaston käsityölehtiosasto. Trikoo on siitä kivaa materiaali, että se joustaa. Ja siitä on vauvan kiva repiä. Eikä itse tarvi miettiä että mahtuukohan tämä halttana kun kyllähän se mahtuu. Toistaiseksi olen saanut aikaan yhden mekon ja yhden tunikan. Kolmas vaate etsii vielä malliaan, vaihtoehtona on jompikumpi jo tehty malli tai sitten joku ihan uusi versio. Pääperiaatteina on kuitenkin se että jotain rentoa missä hengailla kotona, mutta sellaista että voi pitää ihan ihmisten ilmoillakin.
Tähtikankaasta tehtyyn tunikaan lisäsin itte taskut, ja mietin että jos teen seuraavan tuollaisen pilvimekon niin lisään kyllä siihenkin. Ongelmaksi tässä ompelutouhussa käy se, että haaveilen saumurista. Pitäsköhän?